Bible

 

synty 27

Studie

   

1 Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen".

2 Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.

3 Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.

4 Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen."

5 Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,

6 puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:

7 'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen'.

8 Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:

9 mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.

10 Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee."

11 Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.

12 Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta."

13 Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda".

14 Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.

15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.

16 Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.

17 Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

18 Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?"

19 Jaakob sanoi isällensä: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut."

20 Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni".

21 Niin Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö".

22 Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin Ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet".

23 Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

24 Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella minun poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen".

25 Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut". Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.

26 Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani".

27 Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.

28 Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

29 Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."

30 Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.

31 Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut".

32 Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi".

33 Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."

34 Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"

35 Mutta hän vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen".

36 Niin hän sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen." Ja hän kysyi: "Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?"

37 Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: "Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"

38 Eesau sanoi isällensä: "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!" Ja Eesau korotti äänensä ja itki.

39 Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.

40 Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi."

41 Ja Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: "Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme; silloin minä tapan veljeni Jaakobin".

42 Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut.

43 Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene minun veljeni Laabanin luo Harraniin

44 ja jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu,

45 kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unhottaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkätähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!"

46 Ja Rebekka sanoi Iisakille: "Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?"

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 3623

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

3623. 'What would life hold for me?' means, and so there would not be any conjunction. This is clear from the meaning of 'life' as conjunction by means of truths and goods. For when it was not possible for any truth from a common stem or genuine source to be joined to natural truth, there could not be any alliance of the natural to the truth of the rational, in which case it seemed to the rational as though its own life were no life, 3493, 3620. This is why here 'what would life hold for me?' means, and so there would not be any conjunction. Here and in other places the word 'life' in the original language is plural, and the reason for this is that in man there are two powers of life. The first is called the understanding and is the receptacle of truth, the second is called the will and is the receptacle of good. These two forms or powers of life make one when the understanding is rooted in the will, or what amounts to the same, when truth is grounded in good. This explains why in Hebrew the noun 'life' is sometimes singular, sometimes plural. The plural form of that noun is used in all the following places, Jehovah God formed the man, dust from the ground; and He breathed into his nostrils the breath of life, and man became a living soul. Genesis 2:7. Jehovah God caused to spring up out of the ground every tree desirable to the sight and good for food, and the tree of life in the middle of the garden. Genesis 2:9. Behold, I am bringing a flood of waters over the earth, to destroy all flesh in which there is the spirit of life. Genesis 6:17.

They went in to Noah into the ark, two by two from all flesh in which there is the spirit of life. Genesis 7:15 (in 780).

Everything which had the breath of the spirit of life in its nostrils breathed its last. Genesis 7:12.

In David,

I believe [I am going] to see the goodness of Jehovah in the land of the living. Psalms 27:13.

In the same author,

Who is the man who desires life, who loves [many] days, that he may see good? Psalms 34:12

In the same author,

With You, O Jehovah, is the fountain of life; in Your light do we see light. Psalms 36:9.

In Malachi,

My covenant with Levi was [a covenant] of life and peace. Malachi 2:5.

In Jeremiah,

Thus said Jehovah, Behold, I set before you the way of life and the way of death. Jeremiah 21:8.

In Moses,

To love Jehovah your God, to obey His voice, and to cling to Him, for He is your life and the length of your days, so that you may dwell in the land. Deuteronomy 30:20.

In the same author,

It is not an empty word from you; for it is your life, and through this word you will prolong your days in the land. Deuteronomy 32:47.

And in other places too the plural form of the noun 'life' is used in the original language because, as has been stated, there are two kinds of life which yet make one. It is similar with the word 'heavens' in the Hebrew language, in that the heavens are many and yet make one, or like the expression 'waters' above and below, in Genesis 1:7-9 , by which spiritual things in the rational and in the natural are meant which ought to be one through being joined together. As for the plural form of 'life', when this is used both the life of the will and that of the understanding are meant, and therefore both the life of good and that of truth are meant. For man's life consists in nothing else than good and truth which hold life from the Lord within them. Devoid of good and truth, and of the life which these hold within them, no one is human. For devoid of these no one would ever have been able to will or to think anything. Everything that a person wills originates in good or in that which is not good, and everything he thinks originates in truth or in that which is not truth. Consequently man possesses two kinds of life and these make one when his thinking flows from his willing, that is, when truth which is the truth of faith flows from good which is the good of love.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.

Bible

 

Genesis 6:17

Studie

       

17 And, behold, I, even I, do bring a flood of waters upon the earth, to destroy all flesh, wherein is the breath of life, from under heaven; and every thing that is in the earth shall die.