Bible

 

synty 2

Studie

   

1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.

3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

8 Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän-ja pahantiedon puun.

10 Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.

11 Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;

12 ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

13 Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.

14 Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.

15 Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,

17 mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".

19 Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

21 Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

23 Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 7988

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

7988. That all the armies of Jehovah went forth from the land of Egypt. That this signifies that they who were in truth and good and were still detained there, were taken out, is evident from the signification of “going forth from the land of Egypt,” as being to be taken out and liberated from infestations (that “to go forth” denotes to be taken out, is evident; and also that “the land of Egypt” denotes infestations, see n. 7278); and from the signification of “the armies of Jehovah,” as being the truths and goods of the spiritual church, thus those who are in truth and good (n. 3448, 7236). That truths and goods are “the armies of Jehovah,” is evident in Daniel:

There went out one little horn of the he-goat, and it grew exceedingly toward the south, and toward the east, and toward comeliness; and it grew even to the army of the heavens; and some of the army and of the stars it cast down to the earth, and trampled upon them. Yea, it exalted itself even to the Prince of the army. And the army was delivered upon the continual sacrifice unto transgression, because it cast forth truth into the earth. Then I heard a holy one speaking, How long shall the holy thing and the army be given to be trampled on? He said unto me, Until the evening and the morning, two thousand three hundred; then shall the holy thing be justified (Daniel 8:9-14);

it is here clearly evident that “armies” denote truths and goods; for it is said that it “cast down to the earth some of the army and of the stars,” and afterward that it “cast forth truth into the earth,” and that “the army was to be trampled on until the evening and the morning,” that is, until the coming of the Lord.

[2] As truths and goods are the “armies of Jehovah,” therefore the angels are called His “armies” in the first Book of Kings:

Micaiah the prophet said, I saw Jehovah sitting on His throne, and the whole army of the heavens standing by Him (1 Kings 22:19).

Bless Jehovah, ye His angels, mighty in strength. Bless Jehovah, all ye His armies, ye ministers of His (Psalms 103:20-21); where the angels are called “armies” from the truths and goods in which they are. Nor were the angels only called “the armies of Jehovah,” but also the luminaries of heaven, as the sun, moon, and stars, and this because by the “sun” was signified the good of love, by the “moon” the good of faith, and by the “stars” the knowledges of good and truth. That these luminaries are called “armies” is manifest in the book of Genesis:

And the heavens and the earth were finished, and all the army of them (Genesis 2:1); where by “army” are meant all the luminaries of heaven; but in the internal sense, in which is here described the new creation of man, are meant truths and goods.

[3] In like manner in David:

Praise ye Jehovah, all His angels; praise ye Him, all His armies. Praise ye Him, sun and moon; praise Him, all ye stars of light (Psalms 148:2-3).

That the “sun” denotes the good of love; the “moon” the good of faith, see n. 1529, 1530, 2441, 2495, 4060, 4696, 5377, 7083; and that the “stars” denote the knowledges of good and truth, n. 1808, 2120, 2495, 2849, 4697.

[4] That the “sun, moon, and stars” signify goods and truths, is because in heaven the Lord is a sun to the celestial angels, and a moon to the spiritual angels (n. 1521, 1529-1531, 3636, 3643, 4300, 4321, 5097, 7078, 7083, 7171, 7173), and because the angelic abodes shine like the stars, according to these words in Daniel:

Then shall the intelligent shine as the brightness of the firmament; and they that make many righteous, as the stars forever and to eternity (Daniel 12:3).

[5] As from truths and goods the angels are called “the armies of Jehovah,” and so also the sun, moon, and stars; and as all truth and good proceed from the Lord; therefore in the Word the Lord is called “Jehovah Zebaoth” that is, “of armies” (n. 3448). He is so called also from the fact that He fights for man against the hells. From all this it can now be seen what is meant in the internal sense by “the armies of Jehovah.” That the sons of Jacob, who went forth out of Egypt, were not these armies, but that they represented them, is evident from their life in Egypt, in that they did not know Jehovah, not even His name, until this was told to Moses out of the bramble (Exodus 3:13-16); and also that they, equally with the Egyptians, were worshipers of a calf, as may be concluded from the thirty-second chapter of Exodus; and also from their life in the wilderness, in that they were of such a character that they could not be introduced into the land of Canaan; thus were as far as possible from being the armies of Jehovah.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.