Bible

 

synty 17

Studie

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 2072

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

2072. 'And laughed' means the affection for truth. This becomes clear from the origin and essential nature of laughter. In origin it is nothing other than the affection for truth or the affection for falsity, which produces the mirth and pleasure exhibited in the face by means of laughter. This shows that the essential nature of laughter is nothing else. Actually laughter is something external belonging to the body since it belongs to the face; but in the Word interior things are expressed and are-meant by exterior. Just as all interior affections of both areas of mind (animus et mens) are expressed and meant by the face; interior hearing and obedience by the ear; internal sight, which is understanding, by the eye; power and strength by the hand and arm; and so on; so is the affection for truth expressed and meant by laughter.

[2] The principal element in man's rational is truth. Also present in the rational there is the affection for good, but this affection is present within the affection for truth, as the soul within it. The affection for good present within the rational does not express itself in laughter but in a type of joy and a resulting sense of delight which does not laugh. For laughter generally entails something that is not so good. The reason truth is the principal element in the rational man is that the rational is formed by means of cognitions of truth, for there is no other possible way in which anyone can become rational. Cognitions of good are truths just as much as cognitions of truth are truths.

[3] That 'laughter' here means the affection for truth becomes clear from the fact that this verse records Abraham's having laughed, as did Sarah both before Isaac was born and after, and also from the fact that he was given the name Isaac from 'laughter', for the word 'Isaac' means laughter. The fact that Abraham laughed when he heard about Isaac is clear from the present verse, for it is actually stated that when he heard about a son by Sarah he laughed. Sarah's laughing as well before the birth of Isaac when she heard from Jehovah that she was going to give birth is referred to as follows,

When Sarah heard at the tent door Sarah laughed within herself, saying, After I have grown old, shall I have the pleasure, and my lord being an old man? And Jehovah said to Abraham, Why did Sarah laugh, saying, Shall I in truth bear now I have grown old? Sarah denied it, saying, I did not laugh; for she was afraid. And He said, No, but you did laugh. Genesis 18:12-13, 15.

Also later on after Isaac's birth,

Abraham called the name of his son Isaac (laughter). Sarah said, God has made laughter for me; everyone hearing of it will laugh at me. Genesis 21:3, 6.

Unless 'laughing' and the name Isaac, which means laughter, embodied such things these occurrences would never have been mentioned.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.