Bible

 

Matteus 5

Studie

   

1 Mutta kuin hän näki kansan, astui hän ylös vuorelle, ja kuin hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.

2 Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi:

3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.

4 Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen.

5 Autuaat ovat siviät; sillä he saavat maan periä.

6 Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillä he ravitaan.

7 Autuaat ovat laupiaat; sillä he saavat laupiuden.

8 Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan.

9 Autuaat ovat rauhan tekiät; sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman.

10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta.

11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni.

12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat.

13 Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millä sitte suolataan? ei se enään kelpaa mihinkään, vaan heitettää pois ja ihmisiltä tallattaa.

14 Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on,

15 Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.

16 Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.

17 Älkäät luulko, että minä tulin lakia ja prophetaita päästämään: en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.

18 Sillä totisesti sanon minä teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.

19 Kuka siis jonkun näistä vähimmistä käskyistä päästää, ja näin ihmisiä opettaa, hän pitää taivaan valtakunnassa vähimmäksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitää suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.

20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.

21 Te kuulitte mitä sanottu oli vanhoille: ei sinun pidä tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää oleman.

22 Mutta minä sanon teille: että jokainen, joka tyhmästi vihastuu veljellensä, hänen pitää tuomioon vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensä: raka, hänen pitää neuvon alle vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman.

23 Sentähden, jos sinä uhraat lahjas alttarille, ja siellä muistat, että veljelläs on jotakin sinua vastaan:

24 Niin jätä sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.

25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielä hänen kanssansa tiellä olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinä heitetään torniin.

26 Totisesti sanon minä sinulle: et sinä suinkaan pääse sieltä ulos, siihenasti kuin sinä maksat viimeisen rovon.

27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän.

28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

29 Jos oikia silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis heitettämän helvettiin.

30 Ja jos oikia kätes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitä pois tyköäs! sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis helvettiin heitettämän.

31 On myös sanottu: jokainen joka emäntänsä hylkää, hän antakaan hänelle erokirjan.

32 Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.

33 Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: älä vanno väärin, vaan pidä valas Herralle.

34 Mutta minä sanon teille: älkäät ensinkään vannoko, ei taivaan kautta, sillä se on Jumalan istuin;

35 Eikä maan kautta, sillä se on hänen astinlautansa: ei myös Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki:

36 Ei sinun myös pidä vannoman pääs kautta, sillä et sinä voi yhtään hiusta valkiaksi eli mustaksi tehdä.

37 Vaan teidän puheenne pitää oleman: on, on, ei, ei; mutta mitä siihen lisätään, se on pahasta.

38 Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.

39 Mutta minä sanon teille: älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.

40 Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hänelle muukin vaate.

41 Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.

42 Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.

43 Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas;

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,

45 Että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?

47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?

48 Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Conjugial Love # 482

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 535  
  

482. 3. Double adultery is the adultery of a married man with the wife of another, or vice versa. We call this double adultery, because it is committed by each of the two and the covenant of marriage is violated on both sides. Therefore it is doubly more grave than the first kind.

We said above (no. 480) that following the pledge and covenant, the conjugial love of one man with one wife unites their souls; that this union is the love itself in its origin; and that adultery closes it off and stops it up, like one who closes off and stops up the source and flow of a spring. It is clearly apparent that the souls of the two unite when love for the opposite sex is confined to one of the sex - as happens when a young woman has pledged herself wholly to a young man and the young man conversely has pledged himself wholly to the young woman - from the fact their two lives unite, consequently their souls, because these are their life in its beginnings. This union of souls is possible only in monogamous marriages or marriages of one man with one wife; but not in polygamous marriages or marriages of one man with more than one wife; because in the latter love is divided, in the former united.

Conjugial love in this, its highest seat, is spiritual, holy and pure, because the soul of every person from its origin is celestial; consequently it receives influx from the Lord directly; for it receives from Him a marriage of love and wisdom or good and truth, and this influx makes the person a human being and sets him apart from animals.

[2] From this union of souls, where it is in its spiritual holiness and purity, conjugial love flows down into the life of the entire body and fills it with blessed delights, so long as its course remains open, as is the case in people who from the Lord become spiritual.

Nothing else closes off and stops up this seat, source, or wellspring of conjugial love and its flow but adultery, as is apparent from the Lord's words, that only on the ground of licentiousness is it lawful for one to divorce his wife and marry another (Matthew 19:4-9); and from this statement in the same passage, that whoever marries her who is divorced commits adultery (Matthew 19:9). When, therefore, this pure and holy wellspring is stopped up, as described above, it is, like a jewel in excrement or bread in vomit, encompassed by foul pollutions that are altogether opposed to the purity and sanctity of that spring which is conjugial love. From that opposition arises coldness to the marriage, and in the measure of that coldness the libidinous lasciviousness of licentious love, which spontaneously consumes itself. This is a sinful evil, because it covers over something holy and thus obstructs its course into the body, allowing something profane to take its place and open its course into the body, so that from being heavenly the person becomes hellish.

  
/ 535  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.