Bible

 

Matteus 12

Studie

   

1 Siihen aikaan kävi Jesus sabbatina laihoin lävitse; niin hänen opetuslapsensa isosivat, ja rupesivat tähkäpäitä noukkimaan ja syömään.

2 Mutta kuin Pharisealaiset sen näkivät, sanoivat he hänelle: katso, sinun opetuslapses tekevät sitä, mitä ei sovi sabbatina tehdä.

3 Mutta hän sanoi heille: ettekö te ole lukeneet, mitä David teki, kuin hän isosi, ja ne, jotka hänen kanssansa olivat?

4 Kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja söi näkyleivät, joita ei hänen sopinut syödä, eikä niidenkään, jotka hänen kanssansa olivat, mutta ainoastaan pappein?

5 Taikka ettekö te laissa ole lukeneet, että papit sabbatina rikkovat templissä sabbatin, ja ovat kuitenkin nuhteettomat?

6 Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on suurempi kuin templi.

7 Mutta jos te tietäisitte, mikä se on: laupiutta minä tahdon, ja en uhria, sitte ette suinkaan tuomitsisi viattomia.

8 Sillä Ihmisen Poika on myös sabbatin Herra.

9 Ja hän läksi sieltä, ja tuli heidän synagogaansa.

10 Ja katso, siellä oli ihminen, jolla oli kuivettunut käsi. Ja he kysyivät häneltä, sanoen: sopiiko sabbatina parantaa? että he olisivat saaneet kantaa hänen päällensä.

11 Niin hän sanoi heille: kuka on teistä ihminen, jolla olis yksi lammas, ja jos se sabbatina putoais kaivoon, eikö hän tarttuisi siihen ja vetäisi ylös?

12 Kuinka paljoa jalompi on ihminen kuin lammas? Sentähden sopii kyllä sabbatina hyvää tehdä.

13 Niin hän sanoi sille ihmiselle: ojenna kätes! ja hän ojensi, ja se tuli terveeksi niinkuin toinenkin.

14 Mutta Pharisealaiset menivät ja neuvoa pitivät häntä vastaan, kuinka he hänen hukuttaisivat.

15 Mutta kuin Jesus sen ymmärsi, meni hän sieltä pois, ja paljo kansaa seurasi häntä, ja hän teki kaikki terveeksi.

16 Ja hän haastoi heitä, häntä ilmoittamasta,

17 Että täytettäisiin, mitä sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo:

18 Katso, minun palveliani, jonka minä valitsin, minun rakkaani, johonka minun sieluni mielistyi: minä panen hänen päällensä minun henkeni, ja hänen pitää tuomion pakanoille julistaman.

19 Ei hän riitele eikä huuda, eikä yhdenkään pidä kuuleman hänen ääntänsä kujilla.

20 Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman ja suitsuvaista kynttilän sydäntä ei hänen pidä sammuttaman, siihenasti kuin hän saattaa tuomion voitoksi,

21 Ja hänen nimensä päälle pitää pakanain toivoman.

22 Silloin tuotiin hänen tykönsä pirulta riivattu, sokia ja mykkä; ja hän paransi hänen, niin että sokia ja mykkä sekä puhui että näki.

23 Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: olleeko tämä se Davidin poika?

24 Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, sanoivat he: ei tämä aja ulos perkeleitä, vaan beelsebubin, perkeleitten päämiehen, kautta.

25 Mutta kuin Jesus tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta, itsiänsä vastaan erinnyt, tulee kylmille, ja jokainen kaupunki taikka huone, itsiänsä vastaan erinnyt, ei seiso.

26 Ja jos saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on erinnyt itsiänsä vastaan: kuinka siis hänen valtakuntansa seisois?

27 Ja jos minä beelsebubin kautta ajaisin perkeleitä ulos, kenenkä kautta siis poikanne ajavat niitä ulos? Sentähden pitää heidän oleman teidän tuomarinne.

28 Mutta jos minä ajan ulos perkeleitä Jumalan Hengellä, niin Jumalan valtakunta tuli teidän tykönne.

29 Taikka kuinka joku taitaa jonkun väkevän huoneeseen mennä, ja hänen kaluansa ryöstää, ellei hän ensin sido väkevää, ja sitte ryöstä hänen huonettansa?

30 Joka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hän hajoittaa.

31 Sentähden sanon minä teille: kaikki synnit ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henkeä vastaan ei anteeksi anneta ihmisille.

32 Ja kuka ikänä sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä hänelle anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa.

33 Taikka tehkäät hyvä puu, niin hänen hedelmänsä tulee hyväksi, taikka tehkäät mädännyt puu, niin hänen hedelmänsä tulee mädänneeksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.

34 Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

35 Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;

37 Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.

38 Silloin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja Pharisealaisista, sanoen: Mestari, me tahdomme nähdä sinulta merkkiä.

39 Niin hän vastasi ja sanoi heille: tämä häijy ja huorintekiä suku etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki.

40 Sillä niinkuin Jona oli valaskalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin pitää myös Ihmisen Pojan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä oleman.

41 Niniven miehet pitää nouseman tuomiolle tämän suvun kanssa ja hänen tuomitseman; sillä he paransivat heitänsä Jonan saarnasta. Ja katso, tässä on enempi kuin Jona.

42 Etelän kuningatar on nouseva tuomiolle tämän suvun kanssa ja hänen tuomitseva; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomonin viisautta. Ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.

43 Mutta kuin rietas henki on lähtenyt ihmisestä, niin hän vaeltaa lävitse kuivia paikkoja, etsein lepoa, ja ei löydä.

44 Silloin hän sanoo: minä palajan jälleen minun huoneeseeni, kusta minä läksin. Ja kuin hän tulee, niin hän löytää sen tyhjäksi, käväistyksi ja kaunistetuksi.

45 Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta henkeä, itseänsä pahempaa, ja ne sisälle menevät ja asuvat siellä, ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimäiset. Näin myös tapahtuu tälle pahalle sukukunnalle.

46 Kuin hän vielä kansalle puhui, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona ja pyysivät häntä puhutella.

47 Niin yksi sanoi hänelle: katso, äitis ja veljes seisovat ulkona, ja tahtovat sinua puhutella.

48 Niin hän vastasi ja sanoi sille, joka hänelle sitä sanoi: kuka on minun äitini ja kutka ovat minun veljeni?

49 Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: minun äitini ja minun veljeni.

50 Sillä jokainen, joka tekee Isäni tahdon, joka on taivaissa, hän on minun veljeni, ja sisareni, ja äitini.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 2574

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

2574. 'And to Sarah he said' means perception from spiritual truth. This is clear from the representation of 'Sarah when a wife' as Divine spiritual truth, dealt with in 2507, and of the same character when 'a sister' as rational truth, dealt with in 2508, and from the meaning of 'saying' as perceiving, dealt with in 2506. Here Sarah is addressed as 'a wife' and also as 'a sister' - as 'a wife' because she had been restored [to Abraham], 2569, as 'a sister' because it is said, 'I have given a thousand pieces of silver to your brother'. Also, in that what was said by Abimelech was perceived by Sarah in her wifely status, therefore 'saying to Sarah' means perceiving from spiritual truth.

[2] These words, it is evident, embody deeper arcana than can be disclosed intelligibly. And if they were to be disclosed merely to a limited extent it would be necessary to explain many things first of all, which are as yet unknown, such as what spiritual truth is; what perception from spiritual truth is; the fact that the Lord alone has had perception from spiritual truth; the fact that just as the Lord implanted rational truth within rational good so He implanted spiritual truth within celestial good, and in so doing was constantly implanting the Human within the Divine in order that in every thing the marriage might exist of the Human with the Divine, and of the Divine with the Human. These things and many more must come first before the things within this verse can be presented intelligibly. Those things are primarily suited to the minds of angels which have the ability to understand them and for the sake of which minds the internal sense of the Word exists. To them these matters are represented in a heavenly manner; and by means of those matters and of the things within this chapter, an idea is instilled of how the Lord by degrees cast aside the human which He had from the mother until at length He was no longer her son (the fact that He did not acknowledge her as His mother is evident in Matthew 12:46-49; Mark 3:31-35; Luke 8:20-21; John 2:4) and also an idea of how by His own power He made the Human Divine until He was one with the Father, as He Himself teaches in John 14:6, 8-11, and elsewhere.

[3] By means of myriads of ideas and representations, all of which are beyond description, the Lord presents such matters to angels in clear light. The reason, as has been stated, is that these are suited to their minds, and when conscious of them they experience the bliss of intelligence and the happiness of wisdom. What is more, there are angels who, while they were men, formed ideas of the Lord's Human as they did of that of any other person. In order that these angels may exist together with celestial angels in the next life - for in that life ideas inspired by an affection for good join people together - such erroneous ideas as they have had about the Lord are dispelled by means of the internal sense, and in this way they are perfected. This shows how precious to angels those things are within the internal sense of the Word, though they may perhaps seem of small importance to man whose idea of such things is so obscure as to be scarcely any idea at all.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.