Bible

 

Tuomarit 3

Studie

   

1 Ja nämät ovat ne pakanat, jotka Herra jätti Israelia kiusaamaan, kaikkia niitä, jotka ei mitään tietäneet kaikista Kanaanin sodista,

2 Ainoasti että Israelin lasten sukukunta olisivat oppineet sotimaan, ne jotka ei ennen sodasta mitään tietäneet;

3 Viisi Philistealaisten päämiestä ja kaikki Kanaanealaiset, Zidonilaiset ja Heviläiset, jotka asuivat Libanonin vuorella, BaalHermonin vuoresta Hamatiin asti.

4 Ja he jäivät kiusaamaan Israelia, että tiedettäisiin, tottelisivatko Herran käskyjä, jotka hän oli käskenyt heidän isillensä Moseksen kautta.

5 Kuin Israelin lapset asuivat keskellä Kanaanealaisia, Hetiläisiä, Amorilaisia, Pheresiläisiä, Heviläisiä ja Jebusilaisia,

6 Ottivat he heidän tyttäriänsä emännäksensä ja antoivat tyttäriänsä heidän pojillensa, ja palvelivat heidän jumaliansa.

7 Ja Israelin lapset tekivät pahaa Herran edessä, ja unhottivat Herran Jumalansa, ja palvelivat Baalia ja metsistöitä.

8 Niin julmistui Herran viha Israeliin, ja hän myi heidät KusanRisataimin, Mesopotamian kuninkaan käteen; ja Israelin lapset palvelivat KusanRisataimia kahdeksan ajastaikaa.

9 Ja Israelin lapset huusivat Herran tykö, ja Herra herätti heille vapahtajan, joka heitä vapahti, Otnielin, Kalebin nuorimman veljen Kenaksen pojan.

10 Ja Herran henki tuli hänen päällensä, ja hän oli tuomari Israelissa, joka myös läksi sotaan; ja Herra antoi KusanRisataimin, Syrian kuninkaan tulla hänen käsiinsä, että hänen kätensä tuli voimalliseksi KusanRisataimin päälle.

11 Ja maa lepäsi neljäkymmentä ajastaikaa; ja Otniel Kenaksen poika kuoli.

12 Mutta Israelin lapset tekivät vielä pahaa Herran edessä; niin vahvisti Herra Eglonin, Moabilaisten kuninkaan Israelia vastaan, että he pahaa tekivät Herran edessä.

13 Ja hän kokosi tykönsä Ammonin lapset ja Amalekilaiset, ja meni ja löi Israelin, ja omisti Palmukaupungin.

14 Ja Israelin lapset palvelivat Eglonia, Moabilaisten kuningasta kahdeksantoistakymmentä ajastaikaa.

15 Niin huusivat Israelin lapset Herran tykö, ja Herra herätti heille vapahtajan, Ehudin Geran pojan, Jeminin pojan, joka oli kurittu; ja Israelin lapset lähettivät hänen kanssansa lahjoja Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle.

16 Ja Ehud teki itsellensä kaksiteräisen miekan, kyynärää pitkän, sitoi sen vaatteensa alle, oikean reitensä päälle,

17 Ja kantoi lahjat Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle; ja Eglon oli sangen lihava mies.

18 Kuin hän oli lahjat antanut, päästi hän kansan, jotka olivat lahjoja kantaneet.

19 Ja palasi itse epäjumalista Gilgalissa ja sanoi: minulla on, kuningas, jotakin salaista sinulle sanomista. Niin hän sanoi: vaiti! Ja kaikki menivät ulos, jotka hänen ympärillänsä seisoivat.

20 Ja Ehud tuli hänen tykönsä, ja hän istui suvisalissa, joka hänellä oli, yksinänsä. Ja Ehud sanoi: minulla on Jumalan sana sinun tykös; niin nousi hän istuimeltansa.

21 Mutta Ehud ojensi vasemman kätensä ja otti miekan oikialta reideltänsä, ja pisti hänen vatsaansa,

22 Niin että kahva meni sisälle terän kanssa, ja lihavuus peitti kahvan; sillä ei hän vetänyt ulos miekkaa hänen vatsastansa; ja rapa vuoti ulos hänestä.

23 Ja Ehud läksi ulos takaoven kautta, ja sulki salin ovet jälkeensä ja lukitsi ne.

24 Kuin hän oli tullut ulos, menivät kuninkaan palveliat sisälle, näkivät salin ovet suljetuiksi ja sanoivat: taitaa olla, että hän peittää jalkojansa suvisalin kammiossa;

25 Ja odottivat niin kauvan, että he häpesivät: ja katso, ei heille kenkään salin ovia avannut; niin ottivat he avaimen ja avasivat: ja katso, heidän herransa makasi kuolleena maassa.

26 Mutta Ehud pakeni heidän viipyissänsä, ja meni ohitse epäjumalain kuvia, ja pääsi Seiratiin asti.

27 Ja kuin hän sinne tuli, puhalsi hän torveen Ephraimin vuorella. Ja Israelin lapset menivät hänen kanssansa alas vuorelta, ja hän heidän edellänsä.

28 Ja hän sanoi heille: seuratkaat minua, sillä Herra on antanut teidän vihamiehenne Moabilaiset teidän käsiinne. Ja he seurasivat häntä, ja voittivat Jordanin luotuspaikat Moabiin päin, ja ei sallineet yhdenkään mennä ylitse;

29 Ja tappoivat Moabilaisia sillä ajalla lähes kymmenentuhatta miestä, kaikki parhaat ja väkevät sotamiehet, niin ettei yhtäkään heistä päässyt.

30 Ja niin tulivat Moabilaiset painetuksi sillä ajalla Israelin lasten kätten alle; ja maa lepäsi kahdeksankymmentä ajastaikaa.

31 Hänen jälkeensä tuli Samgar Anatin poika, ja hän löi kuusisataa Philistealaista karjan kaareksella; ja hän vapahti myös Israelin.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 1444

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

1444. And the Canaanite was then in the land. That this signifies the evil heredity from the mother, in His external man, is evident from what has been already said concerning that which was inherited by the Lord; for He was born as are other men, and inherited evils from the mother, against which He fought, and which He overcame. It is well known that the Lord underwent and endured the most grievous temptations (concerning which, of the Lord’s Divine mercy hereafter), temptations so great that He fought alone and by His own power against the whole of hell. No one can undergo temptation unless evil adheres to him; he who has no evil cannot have the least temptation; evil is what the infernal spirits excite.

[2] In the Lord there was not any evil that was actual, or His own, as there is in all men, but there was hereditary evil from the mother, which is here called “the Canaanite then in the land.” Concerning this, see what was said above, at verse 1 n. 1414), namely, that there are two hereditary natures connate in man, one from the father, the other from the mother; that which is from the father remains to eternity, but that which is from the mother is dispersed by the Lord while the man is being regenerated. The Lord’s hereditary nature from His Father, however, was the Divine. His heredity from the mother was evil, and this is treated of here, and is that through which He underwent temptations (see Mark 1:12-13; Matthew 4:1; Luke 4:1-2). But, as already said, He had no evil that was actual, or His own, nor had He any hereditary evil from the mother after He had overcome hell by means of temptations; on which account it is here said that there was such evil at that time, that is, that the “Canaanite was then in the land.”

[3] The Canaanites were those who dwelt by the sea and by the coast of Jordan, as is evident in Moses. The spies on their return said:

We came unto the land whither thou sentest us, and surely it floweth with milk and honey, and this is the fruit of it. Howbeit the people that dwelleth in the land is strong, and the cities are fenced, very great; and moreover we saw the children of Anak there; Amalek dwelleth in the south; and the Hittite and the Jebusite and the Amorite dwell in the mountains; and the Canaanite dwelleth by the sea, and by the coast of Jordan (Numbers 13:27-29).

That the Canaanites dwelt by the sea and by the coast of Jordan, signified evil thence in the external man, such as is the heredity from the mother; for the sea and the Jordan were boundaries.

[4] That such evil is signified by “the Canaanite,” is also evident in Zechariah:

In that day there shall be no more a Canaanite in the house of Jehovah Zebaoth (Zechariah 14:21); where the Lord’s kingdom is treated of, and it is signified that the Lord will conquer the evil meant by the Canaanite and will expel it from His kingdom. All kinds of evils are signified by the idolatrous nations in the land of Canaan, among which were the Canaanites (see Genesis 15:15, 19, 21; Exodus 3:8; 3:17; 23:23; 23:28; 33:2; 34:11; Deuteronomy 7:1; 20:17; Joshua 3:10; 24:11; Judges 3:5). What evil is signified by each nation specifically, shall of the Lord’s Divine mercy be told elsewhere.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.