Bible

 

Jeremiah 44

Finnish: Bible (1776)         

Studovat vnitřní smysl

← Předchozí   Další →

1 Tämä on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista, jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa, Patroksen maalla, ja sanoi:

2 Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette nähneet kaiken sen pahan, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemin päälle, ja kaikkein Juudan kaupunkein päälle; ja katso, tänäpänä ovat ne hävitettynä, niin ettei kenkään niissä asu:

3 Heidän pahuutensa tähden, jonka he tekivät vihoittaen minua, ja menivät ja suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eikä teidän isänne tunteneet.

4 Ja minä lähetin varhain ja usein teidän tykönne kaikki palveliani prophetat, ja käskin teille sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia kauhistuksia, joita minä vihaan;

5 Mutta ei he totelleet, eikä kallistaneet korviansa kääntymään pahuudestansa, ja ei suitsuttamaan muille jumalille.

6 Sentähden syttyi myös minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein päällä, ja Jerusalemin katuin päällä, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi tulleet, niinkuin se tänäpänä löydetään.

7 Nyt, näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette tämän suuren pahan vastaan omaa henkeänne? että teidän seassanne pitää hävitettämän sekä mies että vaimo, sekä lapset että imeväiset Juudasta, ja ei pidä yhtään teistä jäämän,

8 Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän pitää hävitetyksi, ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain seassa maan päällä tuleman.

9 Oletteko te unhottaneet isäinne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden, heidän emäntäinsä onnettomuuden, niin myös teidän oman onnettomuutenne, ja teidän emäntäinne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin kaduilla?

10 Kuitenkin ei he vielä ole tähän päivään asti itsiänsä nöyryyttäneet, ja ei myös mitään pelkää; ja ei vaella minun laissani ja säädyissäni, jotka minä teidän eteenne ja teidän isäinne eteen pannut olen.

11 Sentähden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: katso, minä panen minun kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pitää hävitetyksi tuleman.

12 Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet mennäksensä Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki pitää lopetettaman, Egyptin maalla pitää heidän miekalla kaatuman ja nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret; heidän pitää kuoleman miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi ja häväistykseksi.

13 Minä tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, nälällä ja rutolla, niinkuin minä tein Jerusalemille;

14 Niin ettei Juudan jääneistä ketään pidä pääsemän eikä jäämän, jotka kuitenkin sitä varten tänne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, että he taas Juudan maalle palajaisivat, johonka he mielellänsä jälleen asumaan tulisivat; mutta ei heidän pidä sinne palajaman, paitsi niitä, jotka täältä pakenevat.

15 Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyllä tiesivät, että heidän emäntänsä muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin myös kaikki vaimot, joita siellä suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa asuivat, ja sanoivat:

16 Sen sanan jälkeen, jonka sinä meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua suinkaan kuulla;

17 Vaan me tahdomme kaiketi tehdä kaiken sen sanan perään, joka meidän suustamme käy, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja hänelle juomauhria uhrata, niinkuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja päämiehemmme tehneet ovat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kyllä, ja me olimme autuaat, ja emme nähneet onnettomuutta.

18 Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle, ja juomauhria hänelle uhraamasta, niin me kaikki köyhiksi tulimme ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.

19 Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme, niin emme sitä tee ilman meidän miestemme tahtoa, kuin me hänelle leipiä leivomme ja juomauhria uhraamme.

20 Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sekä miehille että vaimoille, ja kaikelle kansalle, joka häntä niin vastannut oli sanoen:

21 Sepä se on, että Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynnä teidän isäinne, kuningastenne, päämiestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen sydämeensä.

22 Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia, joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

23 että te suitsutitte, ja Herraa vastaan syntiä teitte, ja ette totelleet Herran ääntä, ette myös hänen laissansa, säädyissänsä ja todistuksissansa vaeltaneet; sentähden myös tämä onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

24 Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.

25 Näin puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet ja käsillänne täyttäneet, mitä te sanoitte: meidän lupauksemme me kaiketi tahdomme pitää, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet olemme, että me hänelle pyhää savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme: te olette lupauksenne kyllä pitäneet, ja lupauksenne työllä täyttäneet.

26 Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte: katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pidä enään jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitettämän, joka sanois: niin totta kuin Herra, Herra elää.

27 Katso, minä tahdon valvoa heitä vastaan heidän pahaksensa ja en heidän hyväksensä, niin että jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pitää miekalla ja nälällä hukkuman, siihenasti että he lopetetuksi tulevat.

28 Mutta jotka miekan välttävät, niiden pitää kuitenkin Egyptin maalta Juudan maahan vähässä joukossa palajaman. Ja niin pitää kaikki jääneet Juudasta, jotka Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymmärtämän, kummanko sanat todeksi joutuvat, minun vai heidän.

29 Ja tämä olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sillä minä tahdon teitä tässä paikassa rangaista, että tietäisitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;

30 Näin sanoo Herra: katso, minä tahdon hyljätä Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka hänen henkeänsä väijyvät, niinkuin minä Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylkäsin Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hänen vihollistensa käteen, ja sen joka hänen henkeänsä väijyi.

← Předchozí   Další →

   Studovat vnitřní smysl
Swedenborg

Hlavní výklad ze Swedenborgových prací:

The Inner Meaning of the Prophets and Psalms 110


Další odkazy Swedenborga k této kapitole:

Arcana Coelestia 430, 806, 1196, 2842, 3183, 3881, 4581, ...

Apocalypse Revealed 53, 316, 323, 434, 457, 474, 501, ...

The Lord 39, 53

True Christian Religion 93, 158


References from Swedenborg's unpublished works:

Apocalypse Explained 324, 376, 386, 401, 412, 433, 555, ...

Coronis (An Appendix to True Christian Religion) 56, 58

Marriage 93

Scriptural Confirmations 4, 51

Jiný komentář

  Příběhy:


Hop to Similar Bible Verses

Leviticus 20:5

Numbers 30:7, 8, 12

Deuteronomy 9:7, 13:7, 29:25, 32:25

1 Samuel 8:19

2 Kings 17:15

Ezra 9:7, 14

Nehemiah 30, 34

Ecclesiastes 8:12, 13

Isaiah 10:22, 11:11, 19:13, 42:24

Jeremiah 5:3, 9, 6:16, 7:17, 18, 25, 8:3, 9:15, 11:13, 17, 15:6, 16:10, 11, 18:18, 19:3, 4, 21:10, 22:5, 24:8, 9, 25:6, 7, 18, 26:6, 29:19, 32:30, 34:22, 38:17, 39:5, 7, 42:15, 16, 17, 43:7, 11, 44:1, 2, 6, ...

Lamentations 1:1, 5:18

Ezekiel 2:3, 7, 9:6, 18:31, 20:32, 38, 29:2, 10, 14, 30:18, 33:11

Daniel 9:11, 13, 14

Hosea 2:7, 9:6, 11:2

Amos 8:7

Zechariah 1:6

Malachi 3:14

Revelation 2:21

Word/Phrase Explanations

sana
'Word,' as in Psalms 119:6-17, stands for doctrine in general. 'The Word,' as in Psalms 147:18, signifies divine good united with divine truth. 'Word,' as...

asuivat
Inhabitants,' in Isaiah 26:9, signify the men of the church who are in good of doctrine, and thence in the good of life.

sanoo
As with many common verbs, the meaning of “to say” in the Bible is highly dependent on context. Who is speaking? Who is hearing? What...

herra
The Lord, in the simplest terms, is love itself expressed as wisdom itself. In philosophic terms, love is the Lord's substance and wisdom is His...

Israelin
'Israel,' in Jeremiah 23:8, signifies the spiritual natural church. The children of Israel dispersed all the literal sense of the Word by falsities. 'The children...

Jumala
The Lord is love itself, expressed in the form of wisdom itself. Love, then, is His essence, His inmost. Wisdom - the loving understanding of...

tulla
Coming (Gen. 41:14) denotes communication by influx.

Katso
To look,' as in Genesis 18:22, signifies thinking, because seeing denotes understanding. Look not back behind thee,' as in Genesis 19:17, means that Lot, who...

mies
The relationship between men and women is deep and nuanced, and one entire book of the Writings – Conjugial Love or Love in Marriage –...

vaimo
The Hebrew of the Old Testament has six different common words which are generally translated as "wife," which largely overlap but have different nuances. Swedenborg...

meille
Angels do give us guidance, but they are mere helpers; the Lord alone governs us, through angels and spirits. Since angels have their assisting role,...

kuulla
'To hearken to father and mother,' as mentioned in Genesis 28:7, signifies obedience from affection. 'To hearken,' as mentioned in Genesis 30:22, signifies providence. See...

Jeremia
Jeremiah, in the Book of Jeremiah 1:1 and what follows, represents the Lord. (Arcana Coelestia 2838 [2]). In Jeremiah 13:7, he signifies the state of...

puhuu
Like "say," the word "speak" refers to thoughts and feelings moving from our more internal spiritual levels to our more external ones – and ultimately...

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9993

Arcana Coelestia (Elliott translation)      

Study this Passage

Přejděte do sekce / 10837  

← Předchozí   Další →

9993. 'And unleavened cakes mixed with oil' means purification of the mid-celestial. This is clear from the meaning of 'cakes' as the mid-celestial, dealt with below; and from the meaning of 'oil' as the good of love, dealt with in 886, 4582, 4638. From this it is evident that 'cakes mixed with oil' means the celestial that springs directly from the inmost part, for 'oil' is the good of love, which is inmost. The situation is that the heavens are divided into two kingdoms, one of which is called spiritual, the other celestial. The understanding part of the human mind corresponds to the spiritual kingdom in the heavens and the will part of it to the celestial kingdom there, 9835. In each kingdom there is an internal part and an external, as there is also in the human understanding and will. For the human understanding has an internal part and an external, and so does the human will. The internal part of the understanding forms the spiritual life of the internal man, and the external part of the understanding forms the spiritual life of the external man. But the internal part of the will forms the celestial life of the internal man, while the external part of the will forms the celestial life of the external man. The existence in the human mind of an internal part and an external may be recognized by anyone who stops to reflect. It may be recognized in particular in hypocrites, cheats, crafty types, and villains. What all these think deep within themselves is contrary to the truths of faith, and also what they will is the opposite of the good deeds of heavenly love; but on the surface their thought and will are in line with those truths and good deeds, which they also consequently declare and perform for all the world to see.

[2] In addition it should be recognized that each kingdom in the heavens, the spiritual kingdom and the celestial, has three parts; each has an inmost part, a middle, and an outward, see 9873. The inmost part of the celestial kingdom consists in the good of love to the Lord; the middle part there consists in the good of mutual love, which is good emanating from that of love to the Lord; and the outward part consists in delight emanating from the good of mutual love. The first two reside in the internal man of inhabitants of the Lord's celestial kingdom, whereas the third resides in their external man. These three were represented by unleavened bread, unleavened cakes mixed with oil, and unleavened wafers anointed with oil; and purification of them is represented by the offering of the three on the altar together with a burnt offering or else a sacrifice. The fact that those kinds of good in their proper order are meant can be recognized solely from the consideration that these three types of cereal offering were commanded and also their preparation described in the Books of Moses. This would never at all have been done if those things had not embodied arcana of heaven and the Church. What other use could such things have had?

[3] But I realize that those arcana are intelligible to scarcely anyone at the present day, because what is worldly permeates everything that people understand and will at the present day, and those who think of heaven and wish to be there do not have, and do not wish to have any other notion of it apart from a natural and earthly one. And where that kind of notion and wish exist, thus where that kind of love is present, there is no room for the mysteries of heaven. It would be altogether different if the human mind delighted in heavenly more than in worldly things. For the things which a person delights in are the ones he finds intelligible, as for instance when he delights in the intricacies of countries' public affairs, or in the intricacies of people's moral attitudes. By moral attitudes is meant what constitutes their loves and affections, and consequently their thoughts. Such are easily discovered by a crafty person, because he takes delight in leading others by means of those he discovers, to the end that he may acquire important positions or monetary gain, or earn reputation on account of these.

[4] That which is celestial in the internal man is meant by 'cakes', the reason being that they are second in order; for first in order is the unleavened bread, second the cakes mixed with oil, and third the wafers anointed with oil. These three were called minchahs, and they were offered on the altar along with burnt offerings and sacrifices. How they were to be made is described in Leviticus 2, and how they were to be offered is described in various places, how for example they were to be offered by Aaron on the day of his anointing in Leviticus 6:20-23.

(Odkazy: Leviticus 6:13-16)


[5] The term 'cakes' is also used in the Word to mean the good of love in general. So it is that the loaves of the Presence or the showbread are called 'cakes' in Moses,

You shall take fine flour and bake it into twelve cakes, two-tenths [of an ephah] shall there be in one cake. And you shall place them on the table before Jehovah. And you shall put pure frankincense on each row. Leviticus 24:5-9.

'Pure frankincense' that was put on the cakes was a sign of truth springing from celestial good, which is the lowest or outermost of the celestial kingdom.

[6] The good of love in general is again meant by 'cakes' in Jeremiah,

The sons gather pieces of wood, and the fathers kindle fire, the women knead dough to make cakes for Melecheth 1 of heaven, and to pour out drink offerings to other gods. Jeremiah 7:18; 44:19.

'Making cakes for Melecheth of heaven' means offering worship to the devil with the good of celestial love, and 'pouring out drink offerings to other gods' means offering worship to Satan with the truths of faith. For 'Melecheth of heaven' means those who are in the hell of genii, and 'other gods' those who are in the hell of evil spirits, about whom see 5977, 8593, 8622, 8625. Those in the hell of genii taken all together are called the devil, and those in the hell of evil spirits are called Satan.

[7] The good of spiritual love however is meant by 'cakes' in Hosea,

Ephraim has become a cake not turned. Hosea 7:8.

But here 'a cake' is expressed by a different word in the original language, which means the good of spiritual love. 'A cake not turned' is a situation in which the external man rules the internal. When this situation comes about in a person it is an inversion of order, for then the external is the master and the internal the servant. 'Ephraim' is the Church's power of understanding, which receives light and is stirred with affection when truths and forms of the good of faith are accepted, 3969, 5354, 6222, 6234, 6238, 6267.

-----
Footnotes:

1. Melecheth is a Hebrew word for a queen.

-----

(Odkazy: Exodus 29:2)

Přejděte do sekce / 10837  

← Předchozí   Další →

   Study this Passage
From Swedenborg's Works

Inbound References:

Arcana Coelestia 9994, 9996, 10078, 10079, 10107, 10206

The New Jerusalem and its Heavenly Doctrine 218


References from Swedenborg's unpublished works:

Apocalypse Explained 146, 242

Other New Christian Commentary

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.


Přeložit: