Bible

 

Hosea 12

Studie

   

1 (H12:2) Ephraim ruokkii itsensä tuulella, ja samoo itätuulen perään, ja enentää joka päivä valhetta ja vahinkoa. He tekevät Assurin kanssa liiton, ja vievät öljyä Egyptiin.

2 (H12:3) On myös Herralla riita Juudan kanssa, etsiä Jakobia hänen menonsa jälkeen, ja kostaa hänelle hänen ansionsa jälkeen.

3 (H12:4) Hän on äitinsä kohdussa polkenut alas veljensä, ja kaikella voimallansa Jumalan kanssa taistellut.

4 (H12:5) Hän paineli myös enkelin kanssa ja voitti; hän itki ja rukoili häntä; Betelissä löysi hän hänen, ja siellä hän on puhunut meidän kanssamme.

5 (H12:6) Mutta se Herra on Jumala Zebaot, Herra on hänen muistonimensä.

6 (H12:7) Niin käänny nyt sinun Jumalas tykö; tee laupius ja oikeus, ja turvaa alati sinun Jumalaas.

7 (H12:8) Mutta kauppamiehellä on väärä vaaka kädessä, ja pettää mielellänsä.

8 (H12:9) Ja Ephraim sanoo: Minä olen rikas, minulla on kyllä; ei yhdessäkään minun työssäni löydetä pahatekoa, joka synti olis.

9 (H12:10) Mutta minä olen Herra sinun Jumalas hamasta Egyptin maasta; minä annan sinun vielä majoissa asua, niinkuin juhlina tapahtuu.

10 (H12:11) Ja puhun prophetaille, olen myös se, joka niin monet ennustukset annan, ja prophetain kautta minuni julistan.

11 (H12:12) Sillä Gileadissa on epäjumalan palvelus, ja Gilgalissa he uhraavat härkiä hukkaan, ja heillä on niin monta alttaria, kuin kuhilaita on pellolla.

12 (H12:13) Jakobin täytyy Syrian maahan paeta, ja Israelin täytyy palvella vaimon tähden; vaimon tähden tosin täytyy hänen karjaa kaita.

13 (H12:14) Mutta sitte vei Herra Israelin Egyptistä prophetan kautta, ja antoi prophetan kautta häntä korjata.

14 (H12:15) Vaan Ephraim vihoittaa hänen nyt epäjumalillansa; sentähden pitää heidän verensä tuleman heidän päällensä, ja heidän Herransa on kostava heidän pilkkansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Komentář

 

Dwell

  
"Hunting Camp on the Plains" by Henry Farny

To “dwell” somewhere, then, is significant – it’s much more than just visiting – but is less permanent than living there. And indeed, to dwell somewhere in the Bible represents entering that spiritual state and engaging it, but not necessary permanently. A “dwelling,” meanwhile, represents the various loves that inspire the person who inhabits it, from the most evil – “those dwelling in the shadow of death” in Isaiah 9, for example – to the exalted state of the tabernacle itself, which was built as a dwelling-place for the Lord and represents heaven in all its details. Many people were nomadic in Biblical times, especially the times of the Old Testament, and lived in tents that could be struck, moved and raised quickly. Others, of course, lived in houses, generally made of stone and wood and quite permanent. In between the two were larger, more elaborate tent-style structures called tabernacles or dwellings; the tabernacle Moses built for the Ark of the Covenant is on this model.