Bible

 

synty 35

Studie

   

1 Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene ylös BetEliin, ja asu siellä: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sinä pakenit veljes Esaun edestä.

2 Niin sanoi Jakob perheellensä, ja kaikille, jotka hänen kanssansa olivat: eroittakaat teistänne vieraat Jumalat, jotka teidän seassanne ovat, ja puhdistakaat teitänne, ja muuttakaat teidän vaatteenne.

3 Ja nouskaamme ja menkäämme ylös BetEliin; että minä tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun hätäaikanani, ja on ollut minun kanssani tiellä, jota minä matkustin.

4 Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heidän käsissänsä olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidän korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönä.

5 Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heidän ympärillänsä, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.

6 Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen väen kanssa kuin hänen kanssansa oli.

7 Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sillä Jumala ilmestyi siinä hänelle, paetessansa veljensä edestä.

8 Niin kuoli Debora Rebekan imettäjä, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEliä, tamme alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi.

9 Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi häntä.

10 Ja Jumala sanoi hänelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pidä sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pitää sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin hänen nimensä IsraEl.

11 Ja Jumala sanoi hänelle: Minä olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelmällinen ja enäne, kansa ja kansain joukko pitää sinusta tuleman: ja kuninkaat pitää tuleman sinun kupeistas.

12 Ja sen maan, jonka minä olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan minä sinulle: ja sinun siemenelles sinun jälkees, annan minä sen maan.

13 Ja niin meni Jumala ylös hänen tyköänsä, siinä paikassa, kuin hän hänen kanssansa puhunut oli.

14 Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa hän hänen kanssansa puhunut oli, (nimittäin) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi öljyä sen päälle.

15 Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala hänen kanssansa puhunut oli, BetEl.

16 Ja he matkustivat BetElistä, ja kuin vielä vähä matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnyttäminen oli hänelle sangen raskas.

17 Ja koska synnyttäminen oli hänelle raskaimmallansa; sanoi lastenämmä hänelle: älä pelkää, sillä tämä poika on sinulla myös oleva.

18 Mutta hänen henkensä lähteissä, koska hänen piti kuoleman, kutsui hän hänen nimensä BenOni: mutta hänen isänsä kutsui hänen nimensä BenJamin.

19 Niin kuoli Rakel: ja hän haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.

20 Ja Jakob pani patsaan hänen hautansa päälle: tämä on Rakelin haudan patsas hamaan tähän päivään asti.

21 Ja IsraEl matkusti edespäin, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia

22 Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siinä maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan isänsä jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymmentä poikaa.

23 Lean pojat olivat nämät: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.

24 Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.

25 Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.

26 Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. Nämät ovat Jakobin pojat, jotka hänelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.

27 Ja Jakob tuli isänsä Isaakin tykö Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.

28 Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen:

29 Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elämästä. Ja hänen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hänen.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4605

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4605. Reuben Jacob’s firstborn. That this signifies the good of faith, is evident from the signification of the “firstborn,” as being faith (see n. 352, 367, 2435, 3325); and from the representation of Jacob as being the good of natural truth (see n. 4538); and from that of Reuben, as being the quality of faith. For “Reuben” in the genuine sense signifies the truth of faith (n. 3861, 3866); but after the truth of faith has been made good, he signifies the good of faith. Moreover, regarded in itself faith is charity, and thus regarded in itself the truth of faith is the good of faith, because faith is impossible except from charity, that is, truth is impossible except from good; and therefore when a man has been regenerated, good is in the first place, or is the firstborn (n. 3325, 3494). Hence it is that by “Reuben Jacob’s firstborn” is here signified the good of faith. The like is signified also in Moses:

Let Reuben live and not die, and it shall be that his numbers are mortal (Deuteronomy 33:6).

The reason why in this passage “Reuben” denotes the good of faith, is that he is put in the first place, and Judah in the second, thus in a different order in this prophecy of Moses respecting the sons of Israel from that in the prophecy of Jacob (Genesis 49), for as before said (n. 4603), the order in which they are named is determined in accordance with the state of the subject that is being treated of.

[2] In like manner in John:

I heard the number of the sealed, a hundred and forty-four thousand sealed out of every tribe. Of the tribe of Judah were sealed twelve thousand, of the tribe of Reuben were sealed twelve thousand, of the tribe of Gad were sealed twelve thousand (Revelation 7:4-5);

here Judah is named in the first place, Reuben in the second, and Gad in the third. These three here constitute the first class, and as the Lord’s kingdom is the subject treated of, “Judah” signifies celestial good such as is in the inmost or third heaven, “Reuben” spiritual good which is the same as the good of faith such as is in the second or middle heaven, and “Gad” the good of the natural such as is in the first heaven. But it is otherwise in the prophecy of Deborah and Barak:

The princes in Issachar were with Deborah, and as was Issachar so was Barak; into the valley he was sent at his feet, in the classes of Reuben were great decrees of heart; why dwellest thou between two burdens to hear the hissings of the droves? To the classes of Reuben were great searchings of heart (Judg. 5:15-16);

It is impossible to know the meaning of these words unless it is known what Issachar, Deborah, Barak, and Reuben represent; and what the “princes,” the “valley,” the “classes,” the “decrees of heart,” the “two burdens,” and the “hissings of the droves,” signify; but it is evident that “Reuben” here denotes faith.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.