Bible

 

maastamuutto 30

Studie

   

1 Sinun pitää myös tekemän suitsutusalttarin suitsutettaa: sittimipuusta sinun sen tekemän pitää.

2 Kyynärä pitää oleman hänen pituutensa ja kyynärä leveytensä: nelikulmaisen pitää sen oleman, ja kaksi kyynärää hänen korkeutensa; siitä myös pitää oleman hänen sarvensa.

3 Ja sinun pitää silaaman sen puhtaalla kullalla, hänen lakensa ja seinänsä ympärinsä, ja sen sarvet. Ja sinun pitää tekemän kultaisen vanteen sen ympärinsä.

4 Ja kaksi kultaista rengasta pitää sinun tekemän, molemmille tahoille kahteen hänen kulmaansa vanteen alle, että korennot niihin pistettäisiin, joilla se kannettaisiin.

5 Sinun pitää myös tekemän korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.

6 Ja asettaman se esiripun eteen, joka on todistusarkin edessä; armo-istuimen edessä, joka on todistuksen päällä, siellä minä tulen sinun tykös.

7 Ja Aaronin pitää sen päällä polttaman hyvänhajullista suitsutusta: joka aamu koska hän valmistaa kynttilät, pitää hänen sen suitsuttaman.

8 Niin myös koska Aaron sytyttää kynttilät kahden ehtoon välillä, pitää hänen sen suitsuttaman: sen suitsutuksen pitää oleman alinomaisen Herran edessä, teidän sukukunnissanne.

9 Ei teidän pidä yhtään muukalaista suitsutusta tekemän sen päällä, eli polttouhria, eli ruokauhria, eikä myös juomauhria uhraaman sen päällä.

10 Ja Aaron pitää sen sarvein päällä sovittaman kerran vuodessa: rikosuhrin verestä pitää hänen sen päällä kerran vuodessa sovittaman teidän sukukunnissanne: se on kaikkein pyhin Herralle.

11 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

12 Koska Israelin lapset luettelet, niin heidän pitää itsekunkin sielunsa edestä antaman sovinnon Herralle, koska he luetellaan: ettei heidän päällensä joku rangaistus tulisi, koska he luetellaan.

13 Ja pitää jokaisen, joka luvussa on, antaman puolen sikliä, pyhän siklin jälkeen: sikli maksaa kaksikymmentä geraa: puoli sikliä pitää oleman Herran ylennysuhri.

14 Joka kahdenkymmenen vuotisen luvussa löydetään ja sen ylitse: sen pitää antaman Herralle ylennysuhrin.

15 Varallisen ei pidä siihen lisäämän, ja köyhän ei pidä vähentämän puolesta siklistä, koska he antavat Herralle ylennysuhrin teidän sieluinne sovinnoksi.

16 Ja sinun pitää sovintorahan ottaman Israelin lapsilta, ja antaman sen seurakunnan majan palvelukseksi: ja sen pitää Israelin lapsille muistoksi oleman Herran edessä, että teidän sielunne sovitettaisiin.

17 Niin Herra taas puhui Mosekselle, sanoen:

18 Sinun pitää myös tekemän vaskisen pesoastian, vaskijalan kanssa, pesemistä varten: ja sen pitää sinun asettaman seurakunnan majan ja alttarin vaiheelle, ja paneman siihen vettä.

19 Että Aaron ja hänen poikansa pesisivät siitä kätensä ja jalkansa.

20 Koska he menevät seurakunnan majaan, pitää heidän itsensä pesemän vedellä, ettei he kuolisi, taikka koska he lähestyvät alttarin tykö palvelemaan Herraa savu-uhrilla.

21 Ja heidän pitää pesemän kätensä ja jalkansa, ettei he kuolisi ja se pitää heille oleman ijankaikkiseksi säädyksi, hänelle ja hänen siemenellensä heidän sukukunnissansa.

22 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

23 Ota sinulles parhaista kaluista: kaikkein kalliimmasta mirhamista viisisataa sikliä, ja puoli sen vertaa kanelia, kaksisataa ja viisikymmentä, ja myös kalmusta kaksisataa ja viisikymmentä.

24 Mutta kasiaa viisisataa pyhän siklin jälkeen, ja öljyä öljypuusta yksi hin,

25 Ja sinun pitää siitä tekemän pyhän voidellusöljyn, parhaan voiteen apotekarin tavalla: sen pitää pyhän voiteen-öljyn oleman.

26 Sillä sinun pitää voiteleman seurakunnan majan, niin myös todistusarkin.

27 Ja pöydän ja kaikki hänen astiansa, ja kynttiläjalan ja sen astiat, niin myös suitsutusalttarin,

28 Polttouhrin alttarin ja kaikki sen astiat, niin myös pesoastian jalkoinensa.

29 Ja sinun pitää ne pyhittämän, ja ne pitää kaikkein pyhimmät oleman: mitä ikänänsä niihin tarttuu, se pitää pyhitetty oleman.

30 Aaronin ja hänen poikansa pitää sinun myös voiteleman ja pyhittämän heitä minulle papiksi.

31 Sinun pitää myös puhuman Israelin lapsille, sanoen: tämä öljy pitää oleman minulle pyhä voidellus teidän sukukunnissanne.

32 Ihmisen ruumiin päälle ei pidä se voidellus vuodatettaman, ja ei teidän pidä myös senkaltaista tekemän; sillä se on pyhä, sentähden pitää myös se teiltä pyhitettämän.

33 Se joka tekee senkaltaista voidetta, eli joka panee sitä muukalaisen päälle, se pitää hävitettämän kansoistansa.

34 Ja Herra sanoi Mosekselle: ota sinulle hyvänhajullisia kaluja, staktea ja galbania (a); näistä hajavista kaluista, puhtaan pyhän savun (b) kanssa, pitää yhden verran oleman. (a) Bdellium. (b) Ollibanum purum.

35 Sinun pitää siitä tekemän suitsutuksen, apotekarin tavalla: suolatun, puhtaan ja pyhän.

36 Ja sinun pitää sen pieneksi survoman, ja paneman siitä todistuksen eteen seurakunnan majaan, kussa minä olen sinua läsnä: sen pitää teille oleman kaikkein pyhimmän.

37 Ja senkaltaista suitsutusta ei teidän pidä itsellenne tekemän; mutta tämä pitää oleman sinulle pyhä, Herran edessä.

38 Joka senkaltaista tekee suitsuttaaksensa, se pitää hävitettämän kansoistansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 10243

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

10243. They shall wash with waters. That this signifies purification by means of the truths of faith, is evident from the signification of “washing,” as being purification from evils and falsities (see above, n. 10237); and from the signification of “waters,” as being the truths of faith (see also above, n. 10238). He who does not know what is signified by “washing,” and what by the “feet” and “hands,” cannot know what these words involve, in John:

Jesus poureth water into the basin, and beginneth to wash the disciples’ feet, and to wipe them with the linen towel wherewith He was girded. And He cometh to Simon Peter, who saith unto Him, Dost Thou wash my feet? Jesus answered, What I do thou knowest not now, but thou shalt know hereafter. Peter saith unto Him, Thou shalt never wash my feet. Jesus answered him, If I wash thee not, thou hast no part with Me. Peter saith to Him, Lord, not my feet only, but also my hands and my head. Jesus saith to him, He that hath been washed, needeth not save to be washed as to his feet, but is wholly clean. Ye are clean already (John 13:5-10).

Who can know what is involved in what the Lord said, “What I do, thou knowest not now, but thou shalt know hereafter,” and “if I wash thee not, thou hast no part with Me”? and, “he who hath been washed needeth not save to be washed as to his feet, but is wholly clean”?

[2] That the subject here treated of is purification from evils and falsities, cannot be known except from the internal sense, from which it is evident that by “washing” is meant purification from evils and falsities; by the “water in the basin,” the truth of faith in the natural; by the “linen towel, with which the Lord was girded and with which He wiped,” the Divine truth proceeding from Him; by the “feet,” the natural of man; by “washing the head, hands, and feet,” regeneration, and in like manner by “him who hath been washed.” Thus by “washing the feet” is meant to purify the natural of man, for unless this is purified and cleansed with man while he lives in the world, it can never be purified afterward. For such as the natural of man is when he dies, such it remains. It is not amended afterward, because it is this plane into which the interiors, which are spiritual, flow, it being their receptacle; and therefore when it has been perverted, the interiors are perverted into its image when they flow in. This is as when the eye is injured, or any other organ of sense, or member of the body, in that the interiors then feel and act through the organ or member no otherwise than according to the reception of them there.

[3] That for this reason a man can never be purified unless he is purified in the world in respect to his natural, is meant by the Lord’s words, “What I do thou knowest not now, but thou shalt know hereafter.” That he who has been regenerated is not to be purified except in respect to the natural, is meant by these words, “He that hath been washed needeth not save to be washed as to his feet, and is wholly clean.” And that all purification is effected by the Lord alone, by these words, “If I wash thee not, thou hast no part with Me.” And that this is effected by means of the Divine truth which proceeds from the Lord, is signified by His “wiping with the linen towel with which He was girded.” That a “linen cloth” denotes truth from the Divine, see above (n. 7601); thus the linen cloth with which the Lord was girded denotes the Divine truth from Him. (That “water” denotes the truth of faith, see n. 10238; that a “basin” or “laver” in which is water denotes the natural, see n. 10235; that the “washing” of the head, hands, and feet, or of the whole body, denotes regeneration, n. 10239; and that the “feet” denote the natural of man, n. 10241.) From all this it can be seen again that the Lord spoke by correspondences, thus from the internal sense, because from heaven in which is this sense; and therefore unless the Word of the Lord is understood as to this sense, it is understood but little.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.