Bible

 

maastamuutto 28

Studie

   

1 Ja sinun pitää ottaman tykös sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, että hän olis minun pappini: Aaron ja hänen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar.

2 Ja sinun pitää tekemän veljelles Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.

3 Ja sinun pitää myös puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava sydän on, jotka minä taidon hengellä täyttänyt olen, että he tekevät vaatteita Aaronille hänen pyhittämiseksensä, että hän olis minun pappini.

4 Ja nämät ovat vaatteet, jotka heidän tekemän pitää: kilpi, päällisvaate, hame, ahdashame, hiippa ja vyö. Ja näin pitää heidän tekemän sinun veljelles Aaronille ja hänen pojillensa pyhät vaatteet, että hän minun pappini olis.

5 Siihen pitää heidän ottaman kultaa, sinisiä, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa.

6 Päällisvaatteen pitää heidän tekemän kullasta, ja sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliisti kerratusta liinasta, taitavasti.

7 Että se yhdistettäisiin molempain olkain päältä ja sidottaisiin yhteen molemmilta puolilta.

8 Ja hänen päällisvaatteensa vyö, kuin sen päällä on, pitää oleman yhdellä tavalla tehty, kullasta, sinivilloista, purpurasta ja tulipunaisista villoista, ja kalliista kerratusta liinalangasta.

9 Ja sinun pitää ottaman kaksi onikin kiveä, ja kaivaman niihin Israelin poikain nimet.

10 Heidän kuusi nimeänsä yhteen kiveen, ja toiset kuusi nimeä toiseen kiveen, sen jälkeen kuin he syntyneet ovat.

11 Niinkuin kivenvuolia sinetin kaivaa, pitää sinun taitavasti kaivaman niihin kahteen kiveen Israelin lasten nimet, ja ne kultaan sisälle sulkeman.

12 Ja sinun pitää ne molemmat kivet paneman hartioille päällisvaatteeseen, että ne ovat muistokivet Israelin lapsille: ja Aaronin pitää kantaman heidän nimensä Herran edessä molemmilla olillansa muistoksi.

13 Ja sinun pitää tekemän kultaiset nastat.

14 Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla päät ovat, pitää sinun tekemän, taitavasti väätyt: ne väätyt vitjat pitää sinun yhdistämän nastoihin.

15 Virankilven pitää sinun myös tekemän taitavasti, niinkuin päällisvaatteenkin pitää sinun sen tekemän: kullasta, sinisistä ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja kerratusta kalliin liinan langasta sinun sen tekemän pitää.

16 Neljäkulmaisen pitää sen oleman ja kaksinkertaisen, kämmenen leveys hänen pituutensa, ja kämmenen leveytensä.

17 Ja sinun pitää täyttämän sen täyttymys kivillä, neljällä kivirivillä. Ensimäinen rivi pitää oleman sardius, topats, smaragdi.

18 Toinen rivi: rubiin, saphiir, demanti.

19 Kolmas rivi: linkurius, akat ja ametisti.

20 Neljäs rivi: turkos, oniks ja jaspis: kultaan pitää ne istutettaman kaikilta riveiltä.

21 Ja ne kivet pitää oleman kahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen jälkeen, kaivetut kivenvuolialta jokainen nimeltänsä, kahdentoistakymmenen sukukunnan jälkeen.

22 Ja sinun pitää tekemän vitjat kilpeen, yhden pituiset, taitavasti väätyt, puhtaasta kullasta.

23 Ja sinun pitää tekemän kilpeen kaksi kultarengasta, ja paneman ne molemmat renkaat kahteen kilven kulmaan.

24 Ja pistämään ne kaksi kultavitjaa kahteen renkaaseen kilven kulmiin.

25 Mutta ne kaksi päätä niistä kahdesta vitjasta pitää sinun antaman tulla kahteen nastaan, ja paneman päällisvaatteeseen hartioille, toinen toisensa kohdalle.

26 Ja sinun pitää tekemän kaksi kultaista rengasta, ja paneman ne molempiin kilven kulmiin: sen reunaan sisälliselle puolelle päällisvaatetta.

27 Ja sinun pitää tekemän kaksi kultarengasta, ja paneman ne päällisvaatteen molemmille olkapäille toinen toisensa kohdalle, alaspäin, sen saumaa vasten, vaatteen vyön päälle.

28 Ja rintavaate pitää yhdistettämän renkaillansa sinisellä siteellä päällisvaatteen renkaisiin, niin että se olis päällisvaatetta liki, ettei rintavaate eriäis päällisvaatteesta.

29 Ja niin pitää Aaronin kantaman Israelin lasten nimet virankilvessä sydämensä päällä, koska hän pyhään sisälle menee, muistoksi Herran edessä alinomaisesti.

30 Ja sinun pitää paneman virankilpeen valkeudet ja täydellisyydet, jotka pitää oleman Aaronin sydämen päällä, koska hän menee Herran eteen. Ja niin pitää Aaronin kantaman Israelin lasten oikeuden sydämensä päällä aina Herran edessä.

31 Sinun pitää myös tekemän päällisvaatteen alle hameen, kaiken sinisistä villoista.

32 Ja ylinnä siinä pitää keskellä oleman pään läpi, ja sepalus sen läven ympärillä, pallistettu yhteen niinkuin pantsarin läpi, ettei se kehkiäisi.

33 Ja alhaalle hänen liepeisiinsä pitää sinun tekemän niinkuin granatin omenat sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ympärinsä: ja niiden keskelle kultaiset kulkuiset ympärinsä.

34 Niin että siinä on kultainen kulkuinen, ja sitälikin granatin omena: ja taas kultainen kulkuinen granatin omenan kanssa, ympärinsä hameen liepeitä.

35 Ja Aaron pitää sen päällensä pitämän, koska hän palveluksen tekee, niin että siitä kuullaan kulina, koska hän menee pyhään, Herran eteen, ja hän käy ulos, ettei hän kuolisi.

36 Sinun pitää myös tekemän otsalehden puhtaasta kullasta, ja kaivaman siihen, niinkuin sinetti kaivetaan, HERRAN PYHYYS.

37 Ja sinun pitää sen sitoman sinisellä langalla, niin että se on hiipan päällä: etisellä puolella hiippaa sen pitää oleman.

38 Ja sen pitää oleman Aaronin otsalla, niin että Aaron kantaa pyhäin vääryyden, kuin Israelin lapset pyhittivät, kaikissa heidän pyhyytensä lahjoissa. Ja se pitää alinomati oleman hänen otsassansa, heille mielisuosioksi Herran edessä.

39 Sinun pitää myös tekemän ahtaan hameen kalliista liinasta, ja hiipan kalliista liinasta: ja taitavasti ommellun vyön pitää myös tekemän.

40 Ja Aaronin pojille pitää sinun tekemän hameita, vöitä ja hiippoja, kunniaksi ja kaunistukseksi.

41 Ja sinun pitää ne puettaman veljes Aaronin ja hänen poikainsa ylle, ja pitää voiteleman heitä, ja täyttämän heidän kätensä, ja pyhittämän heitä, että he olisivat minun pappini.

42 Ja pitää tekemän heille liinaiset alusvaatteet, peittääksensä häpylihansa: kupeista niin reisiin asti pitää ne oleman.

43 Ja Aaron poikinensa pitää ne yllänsä pitämän, koska he menevät seurakunnan majaan, eli koska he lähestyvät alttaria palvelusta tekemään pyhässä, ettei heille kostettaisi heidän vääryyttänsä, ja he kuolisi. Se pitää oleman hänelle ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä ijankaikkinen sääty.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9849

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9849. To be stones of remembrance for the sons of Israel. That this signifies from mercy forever for the spiritual kingdom, is evident from the signification of “the stones of remembrance upon the shoulders of the ephod,” as being the preservation of good and truth from mercy forever (that “the stones upon the shoulders” denote the preservation of good and truth, is evident from what was shown above, n. 9836; and that “remembrance,” when said of the Lord, denotes mercy, will be evident from what follows); and from the signification of “the sons of Israel,” as being the Lord’s spiritual kingdom (see n. 9842). It is said of Jehovah in the Word, that is, of the Lord that He “remembers,” and that He “does not remember,” and by this is signified that it is then done from mercy, whether it is preservation or deliverance. In like manner it is said that He “sees,” “hears,” and “knows,” and that He “does not see,” “hear,” and “know;” by which expressions also is signified having compassion, or not having compassion. That it is so said is from the likeness and appearance with man; for when a man turns away from the Lord, as is the case when he does evil, then, because the Lord is at his back, it appears to him as if the Lord does not see him, does not hear him, and does not know him, and also does not remember him; when yet this is with the man, and therefore from the appearance it is so said in the Word. Very different is it when a man turns toward the Lord, as is the case when he acts well. (See the places cited in n. 9306.) Everyone can know that calling to mind, or remembering, cannot be predicated of the Lord, because things past and future are in Him eternal, that is, are present from eternity to eternity.

[2] That “remembering,” when said of the Lord, denotes to have compassion, and thus from mercy to preserve or deliver, is evident from the following passages, in David:

Jehovah hath made known His salvation; His righteousness hath He revealed before the eyes of the nations. He hath remembered His mercy and His truth toward the house of Israel (Psalms 98:2-3).

Jehovah hath remembered us in our humility, for His mercy is forever (Psalms 136:23).

Remember not the sins of my youth, and my transgressions; according to Thy mercy remember Thou me, for Thy goodness’ sake, O Jehovah (Psalms 25:7).

He remembered for them His covenant, and repented in the multitude of His mercies (Psalms 106:45).

He hath made His wonderful works to be remembered; Jehovah is gracious and merciful. He hath given food unto them that fear Him; He hath remembered His covenant forever (Psalms 111:4-5).

Remember not former iniquities; let Thy compassions anticipate us (Psalms 79:8).

God hath accepted his servant Israel, that He might remember His mercy; to do mercy with our fathers, and to remember His holy covenant (Luke 1:54, 1:72).

What is man that Thou dost remember him? (Psalms 8:4).

Remember me, O Jehovah, in the good pleasure of Thy people (Psalms 106:4).

Jehovah hath remembered us; He blesseth (Psalms 115:12).

If looking Thou wilt look on the misery of Thine handmaid, and wilt remember me, and not forget Thine handmaid (1 Samuel 1:11);

being the prayer of Hannah the mother of Samuel; and when she bare him, it is said that “Jehovah remembered her” (1 Samuel 1:19), that is, looked upon her misery, and performed mercy. In like manner in many other passages, as Leviticus 26:41-42, (Leviticus 26:45); Numbers 10:9; Isaiah 49:25; 49:1; 64:9; Jeremiah 31:34.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.