Bible

 

maastamuutto 22

Studie

   

1 Jos joku varastaa härjän taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hänen pitää antaman viisi härkää yhdestä härjästä, ja neljä lammasta yhdestä lampaasta.

2 Jos varas käsitetään, koska hän itsensä sisälle kangottaa, ja hän lyödään kuoliaaksi, niin ei pidä tappajan vereen vikapään oleman.

3 Vaan jos aurinko on noussut hänen ylitsensä, niin pitää tappajan kuolemaan vikapään oleman: kaiketi pitää hänen jällensä maksaman; jollei hänellä ole varaa, niin myytäkään hän varkautensa tähden.

4 Jos varkaan kappale löydetään täydellisesti hänen tyköänsä, härkä, aasi, eli lammas; niin pitää hänen jällensä kaksikertaisesti maksaman.

5 Jos joku syöttää toisen pellon eli viinamäen, niin että hän päästää sisälle karjansa, ja syöttää toisen pellossa, hänen pitää siitä parhaasta, kuin hänen omassa pellossansa eli viinamäessänsä löydetään maksaman.

6 Jos valkia vallallensa pääsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin että kykäät eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitää maksaman, kuin valkian päästi.

7 Jos joku antaa lähimmäisellensä rahaa, eli muuta kalua kätköön, ja se varastetaan hänen huoneestansa: jos se varas löydetään, niin hänen pitää sen kaksikertaisesti maksaman.

8 Ja jos ei varas löydetä, niin pitää huoneen isäntä tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hän ole käsiänsä satuttanut lähimmäisensä kaluun.

9 Kaiken väärän asian tähden härjästä eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tähden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tämä se on, niin pitää heidän molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapääksi löytävät, sen pitää lähimmäisellensä kaksikertaisesti maksaman.

10 Jos joku antaa lähimmäisellensä aasin, eli härjän, eli lampaan, taikka mikä eläin se olis, tähteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikään sitä näe:

11 Niin pitää valan heidän molempain välillänsä käymän Herran kautta, ettei hän ole satuttanut kättänsä lähimmäisensä kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitää siihen tyytymän, ja toisen ei pidä sitä maksaman.

12 Jos varas sen varastaa häneltä, niin pitää hänen sen maksaman sen isännälle.

13 Mutta jos se raadeltu on, niin pitää hänen todistajat tuoman, ja ei mitään jälleen antaman.

14 Jos joku ottaa lainaksi lähimmäiseltänsä, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isäntä ole läsnä, niin hänen pitää sen kokonansa maksaman.

15 Mutta jos sen isäntä on siihen tykönä, niin ei hänen pidä sitä maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.

16 Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielä ole kihlattu, ja makaa hänen, sen pitää kaiketi hänelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hänen emännäksensä.

17 Jos hänen isänsä ei tahdo häntä antaa hänelle, niin hänen pitää antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.

18 Velhonaista ei sinun pidä salliman elää.

19 Joka järjettömäin luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitää totisesti kuoleman.

20 Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle Herralle, hänen pitää kirottu oleman.

21 Muukalaisia ei sinun pidä ahdistaman, eikä myös polkuna pitämän: sillä te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.

22 Ei teidän pidä yhtään leskeä eli orpolasta murheelliseksi saattaman.

23 Koska sinä jonkun heistä murheelliseksi saatat: jos hän hartaasti huutaa minun tyköni, niin minä tahdon totisesti kuulla hänen huutonsa.

24 Ja minun vihani julmistuu, niin että minä tapan heidät miekalla; ja teidän emäntänne pitää tuleman leskiksi, ja teidän lapsenne orvoiksi.

25 Koska sinä lainaat minun kansalleni rahaa, köyhälle kuin sinun tykönäs on, ei sinun pidä oleman häntä vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hänen päällensä paneman.

26 Koska sinä lähimmäiseltäs vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitää antaman sen hänelle jällensä, ennen kuin aurinko laskee.

27 Sillä se on hänen ainoa verhonsa, ja vaate hänen ihollansa: missästä hän makais? Ja tapahtuu, että hän huutaa minun tyköni, niin minä kuulen häntä; sillä minä olen laupias.

28 Tuomareita ei sinun pidä kiroileman, ja ylimmäistä sinun kansassas ei sinun pidä sadatteleman.

29 Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidä viivyttelemän. Esikoisen sinun pojistas pitää sinun antaman minulle.

30 Niin pitää myös sinun tekemän härkäis ja lammastes kanssa. Seitsemän päivää anna heidän olla emäinsä tykönä, kahdeksantena päivänä pitää sinun sen antaman minulle.

31 Teidän pitää oleman pyhä kansa minulle. Sentähden ei teidän pidä syömän lihaa, joka metsän pedoilta raadeltu on, mutta heittämän sen koirille.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9143

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9143. 'When fire breaks out' means anger arising from an affection for evil. This is clear from the meaning of 'fire' as love, at this point the love of evil and an affection for it, dealt with just above in 9141. The term 'affection for evil' is used because an extension from love is meant by an affection. The reason why 'fire' means anger arising from an affection for evil is that anger has its origin in that affection. For when that which a person loves is attacked fiery passion erupts and so to speak burns in him. This is the reason why anger is described in the Word as 'fire' and is said to be 'burning', as in David,

Smoke went up out of His nose, and fire out of His mouth; glowing coals flamed forth from Him. Psalms 18:8.

In the same author,

Kiss the Son lest He be angry, for His anger will shortly blaze up. Psalms 2:12.

In Isaiah,

Who among us will dwell with the devouring fire? Who among us will dwell with the hearths of eternity? Isaiah 33:14.

In the same prophet,

He poured out on him the wrath of His anger; He set him on fire round about, and he made no acknowledgement; He burned him, and yet he did not take it to heart. Isaiah 42:25.

In the same prophet,

Behold, Jehovah will come in fire, and His chariots will be like a whirlwind, to requite in the wrath of His anger; and His rebuke [will come] in flames of fire. Isaiah 66:15.

In Moses,

I looked back and came down from the mountain, when the mountain was burning with fire. I was extremely afraid on account of the anger and wrath with which Jehovah was angry with you. 1 Deuteronomy 9:15, 19.

In these and many other places 'fire' is used to describe anger. And 'anger' is attributed to Jehovah, that is, to the Lord; but in fact it resides with man, 5798, 6997, 8284, 8483. The Lord appeared on Mount Sinai to the Israelite people in a way suited to the kind of people they were, therefore in fire, smoke, and thick darkness, see 6832. But it should be remembered that anger is fire bursting out from an affection for evil, whereas zeal is fire bursting out from an affection for good, 4164, 4444, 8598. Therefore 'fire' is also used to describe zeal, in Moses,

Jehovah your God is a devouring fire, a zealous 2 God. Deuteronomy 4:24.

And in Zephaniah,

I will pour out onto them all the wrath of My anger, because in the fire of My zeal the whole earth will be destroyed. Zephaniah 3:8.

'The zeal of Jehovah' is love and mercy, but it is called anger because it is seen by the evil as anger when they incur the punishment of their evil, 8875.

Poznámky pod čarou:

1. The Latin means us but the Hebrew means you.

2. or jealous

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.