Bible

 

Mooseksen kirja 21

Studie

   

1 Jos joku tapettu löydetään siinä maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinun omakses antaa, ja se makaa kedolla, ja tietämätöintä on, kuka hänen tappoi;

2 Niin käykään ulos vanhimpas ja tuomaris, ja mitatkaan sen tapetun tyköä kaupunkeihin, jotka tapetun ympärillä ovat.

3 Joka kaupunki tapettua lähin on, sen vahimmat ottakaan nuoren lehmän karjasta, jolla ei ole työtä tehty ja joka ei ikeen alla ole ollut,

4 Ja kaupungin vanhimmat taluttakaan nuoren lehmän kovaan laaksoon, jota ei kynnetä eikä kylvetä, ja leikatkaan lehmän kaulan siinä laaksossa.

5 Niin pitää papit, Levin pojat käymän edes; sillä Herra sinun Jumalas on heidät valinnut palvelemaan itseänsä, ja Herran nimeä ylistämään: ja heidän suunsa jälkeen pitää kaikki riidat ja kaikki vahingot selitettämän.

6 Ja kaikki vanhimmat siitä kaupungista, joka tapettua lähinnä on, peskään kätensä nuoren lehmän päällä, jonka kaula laaksossa leikattiin,

7 Ja he vastatkaan ja sanokaan: ei meidän kätemme tätä verta vuodattaneet, eikä meidän silmämme sitä nähneet.

8 Ole armollinen kansalles Israelille, jonka sinä Herra pelastit, ja älä tätä viatointa verta anna tulla kansas Israelin päälle; ja niin he ovat sovitetut siitä verestä.

9 Ja niin sinä eroitat tyköäs viattoman veren, ettäs teet sen mikä oikia on Herran silmän edessä.

10 Kuin menet sotaan vihollisias vastaan, ja Herra sinun Jumalas antaa heidät sinun käsiis, ja sinä viet heitä vankina pois.

11 Ja näet vankein seassa kauniin vaimon, ja himoitset häntä ottaa emännäkses:

12 Niin vie häntä huoneeses ja anna hänen keritä hiuksensa ja leikata kyntensä,

13 Ja riisua vaatteensa, joissa hän vangittiin, ja anna hänen istua huoneessas, ja itkeä kuukauden isänsä ja äitiänsä: mene sitte hänen tykönsä ja ole hänen miehensä, ja hän olkoon sinun emäntäs.

14 Ja jos tapahtuu, ettei hän sinulle kelpaa, niin anna hänen mennä kuhunka hän tahtoo, ja älä suinkaan myy häntä rahaan: älä myös pyydä itselles jotakin voittoa hänen kauttansa; sillä sinä alensit hänen.

15 Jos jollakin miehellä on kaksi emäntää, yksi, jota hän rakastaa, ja toinen, jota hän vihaa, ja ne synnyttävät hänelle lapsia, sekä se jota hän rakastaa, että se jota hän vihaa, niin että esikoinen on sen, jota hän vihaa;

16 Ja aika tulee, että hän lastensa välillä perimisen jakaa, niin ei hän taida tehdä rakkaamman poikaa esikoiseksensa vihattavan esikoisen edestä;

17 Vaan hänen pitää tunteman vihattavan pojan esikoiseksensa, niin että hän antaa hänelle kaksinkertaisesti kaikista niistä, mitä häneltä löydetään; sillä se on hänen ensimäinen voimansa, ja hänelle tulee esikoisen oikeus.

18 Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule isänsä ja äitinsä ääntä, ja kuin he kurittavat häntä, ei heitä tottele;

19 Niin pitää hänen isänsä ja äitinsä hänen ottaman kiinni, ja viemän kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,

20 Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: tämä meidän poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meidän ääntämme, ja on syömäri ja juomari;

21 Niin pitää kaiken kaupungin kansan hänen kuoliaaksi kivittämän: ja niin sinä eroitat pahan sinustas, että koko Israel sen kuulis ja pelkäis.

22 Jos joku on tehnyt jonkun synnin, joka kuoleman on ansainnut, ja hirsipuussa kuoletetaan,

23 Niin ei pidä hänen ruumiinsa yötä puussa pidettämän, mutta haudatkaat häntä kohta sinä päivänä; sillä se on kirottu Jumalalta, joka hirtetty on, ettet sinä saastuttaisi sinun maatas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

True Christian Religion # 132

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 853  
  

132. (vii) IT IS A FUNDAMENTAL ERROR ON THE PART OF THE CHURCH TO BELIEVE THAT THE PASSION ON THE CROSS WAS THE REAL ACT OF REDEMPTION. THAT ERROR, TOGETHER WITH THE ERRONEOUS BELIEF IN THREE DIVINE PERSONS EXISTING FROM ETERNITY, HAS SO PERVERTED THE WHOLE CHURCH THAT THERE IS NO REMAINDER OF SPIRITUALITY LEFT IN IT.

Is there any subject which does more to fill and pack the books of orthodox theology to-day, or any that is taught and driven home more zealously in colleges, and is more often preached and ranted about in pulpits, than the belief that God the Father in His anger with the human race not only drove it away from Him, but actually placed it under the ban of universal damnation, thus excommunicating it; but because He is gracious, He persuaded or impelled His own Son to come down and take upon Himself the sentence of damnation, so as to appease His Father's anger; and it is only in this way that He is able to look upon man with any favour? They add that this too was accomplished by means of the Son, for instance, in order to take upon Himself the damnation of the human race, by allowing Himself to be flogged by the Jews, have His face spat upon, and then be crucified as accursed in the sight of God (Deuteronomy 21:23). The Father was propitiated when this had been done, and through His love for His Son revoked the damnation, but only for those for whom the Son interceded, so that He became in perpetuity a Mediator with His Father.

[2] These and similar phrases ring through our churches to-day, re-echoing from the walls like the echoes in woodlands and filling the ears of all listeners. But is there anyone, whose reasoning faculty is enlightened and made whole by the reading of the Word, who cannot see that God 1 is mercy and clemency itself, since He is love itself and good itself, and these qualities are His essence? And that it is therefore a contradiction to say that mercy itself or good itself could look upon man in anger, and pass sentence of damnation on him, and still remain what He is in His Divine essence? Such actions can hardly be attributed to an upright person, but rather to a wicked one; nor to an angel of heaven, but rather to a spirit from hell. So it is an unspeakable crime to attribute such acts to God.

[3] But if one enquires the reason, it is this: people have taken the passion on the cross to be the real act of redemption. From that source these errors have flowed, just as one mistake produces a whole series, or as a jar of vinegar can only yield vinegar, or a disordered mind nothing but madness. The one deduction leads to other theories of the same type, for they lie hidden in the deduction, and come forth one after another. From the belief that the passion on the cross was the redeeming act, yet more scandalous and ignoble ideas about God can emerge and be extracted, until, as Isaiah says:

The priest and the prophet go astray through strong drink. They stumble in judgment, all the tables are covered with vomit brought up, Isaiah 28:7-8.

Poznámky pod čarou:

1. The Latin text here inserts qui 'who', apparently in error.

  
/ 853  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.