Bible

 

Daniel 7

Studie

   

1 Ensimäisenä Belsatsarin, Babelin kuninkaan vuotena näki Daniel unen ja näyn vuoteessansa; ja hän kirjoitti sen unen, ja käsitti sen näin:

2 Daniel puhui ja sanoi: Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä.

3 Ja neljä suurta petoa nousi merestä, aina toinen toisen muotoinen kuin toinen.

4 Ensimäinen niinkuin jalopeura, jolla olivat kotkan siivet. Ja minä katsoin siihen asti, että siivet temmattiin pois häneltä ja hän otettiin ylös maasta, ja seisoi jaloillansa niinkuin ihminen, ja hänelle annettiin ihmisen sydän.

5 Ja katso, toinen peto oli karhun muotoinen ja seisoi yhdellä puolella, ja oli hänen suussansa hammastensa seassa kolme kylkiluuta. Ja hänelle sanottiin: Nouse ja syö paljon lihaa.

6 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, toinen peto oli pardin muotoinen. Hänellä oli neljä linnun siipeä hänen selässänsä, ja sillä pedolla oli neljä päätä, ja hänelle annettiin valta.

7 Senjälkeen minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso, neljäs peto oli kauhia ja hirmuinen ja sangen väkevä, ja hänellä olivat suuret rautaiset hampaat. Söi ympäriltänsä ja murensi ja liian hän tallasi jaloillansa. Se oli myös paljon toisin kuin ne muut pedot, jotka hänen edellänsä olivat, ja hänellä oli kymmenen sarvea.

8 Minä katselin tarkasti sarvia, ja katso, niiden seassa puhkesi toinen vähä sarvi, jonka edestä kolme niistä ensimäisistä sarvista reväistiin pois. Ja katso, sillä sarvella olivat silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka pahui suuria asioita.

9 Nämät minä näin, siihenasti, että istuimet pantiin. Ja istui vanha-ikäinen, jonka vaatteet olivat lumivalkiat, ja hänen päänsä hiukset niinkuin puhdas villa, hänen istuimensa oli niinkuin tulen liekki, ja hänen rattaansa niinkuin polttava tuli.

10 Tulinen virta juoksi ja kävi ulos hänen kasvoinsa edestä. Tuhannen kertaa tuhannen palveli häntä ja sata kertaa tuhannen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Tuomio pidettiin, ja kirjat avattiin.

11 Minä katsoin niiden suurten puhetten äänen tähden, joita se sarvi puhui; minä katselin, siihen asti, että peto tapettu oli, ja hänen ruumiinsa hukkui, ja tuleen palamaan heitettiin.

12 Ja muiden petoin valta myös loppui; sillä heillä oli määrätty aika ja hetki, kuinka kauvan kukin oleman piti.

13 Minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso; yksi tuli taivaan pilvissä niinkuin ihmisen poika, ja hän tuli hamaan vanha-ikäisen tykö, ja vietiin hänen eteensä.

14 Ja hän antoi hänelle voiman, kunnian ja valtakunnan, että häntä kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pitää. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja hänen valtakunnallansa ei ole loppua.

15 Minä Daniel hämmästyin sitä minun hengessäni, ja ne minun näkyni peljättivät minua.

16 Ja minä menin yhden tykö niistä, jotka siinä seisoivat, ja rukoilin häntä, että hän minulle näistä kaikista tiedon antais. Ja hän puhui minun kanssani, ja ilmoitti minulle niiden sanain selityksen.

17 Nämät neljä suurta petoa ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.

18 Vaan sen Korkeimman pyhät pitää valtakunnan omistaman ja pitää siinä asuman ijankaikkisesti ja ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

19 Sitte minä olisin mielelläni tahtonut tietää totista tietoa neljännestä pedosta, joka paljo toisin oli kuin kaikki ne muut; sangen hirmuinen, jolla rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet olivat; joka ympäriltänsä söi ja murensi ja liian jaloillansa tallasi;

20 Ja niistä kymmenestä sarvesta hänen päässänsä ja siitä toisesta, joka putkahti ulos; jonka edestä putosivat pois kolme; ja siitä sarvesta, jolla silmät olivat ja suu, joka suuria asioita puhui ja suurempi oli kuin ne, jotka hänen tykönänsä olivat.

21 Ja minä näin sen sarven sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät.

22 Siihen asti, että vanha-ikäinen tuli, ja tuomio annettiin sen Korkeimman pyhille, ja aika joutui, että pyhät valtakunnan omistivat.

23 Hän sanoi näin: Neljäs peto on neljäs valtakunta maailmassa, joka on erinäinen kaikista valtakunnista. Se syö kaiken maan, tallaa ja turmelee sen.

24 Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka siitä valtakunnasta nousevat. Ja niiden jälkeen tulee toinen, joka erinäinen on entisistä, ja nöyryyttää kolme kuningasta.

25 Hän puhuu Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhät ja rohkenee ajat ja lain muuttaa. Mutta he annetaan hänen käsiinsä yhdeksi hetkeksi ja monikahdoiksi ajoiksi ja puoleksi ajaksi.

26 Sen jälkeen pidetään tuomio, ja hänen valtansa otetaan pois, että hän peräti hukutetaan ja kadotetaan.

27 Vaan valtakunta, valta ja voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhälle kansalle, jonka valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat pitää häntä palveleman ja kuuleman.

28 Tämä oli sen puheen loppu. Vaan minä Daniel olin sangen murheellinen minun ajatuksissani ja minun muotoni muuttui. Kuitenkin minä kätkin puheet sydämessäni.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Apocalypse Explained # 1063

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 1232  
  

1063. Verse 10. And they are seven kings, signifies the truths of the Word falsified and profaned by such. This is evident from the signification of "kings," as being the truths of the Word (See n. 29, 31, 625, 1034); also from the mention of "seven," which has reference to what is holy, and in the contrary sense to what is profane; therefore "seven kings" signify the truths of the Word falsified and profaned. "Seven kings" have this signification because the "seven mountains" just mentioned signify the goods of the Word adulterated and profaned. For in the Word where good is treated of truth is also treated of, because of the heavenly marriage, which is the marriage of good and truth in all the particulars of it (See above, n. 238, 660, 775).

[2] One who does not know that in the Word "kings" signify truths can by no means know what is meant by "kings" in many passages in the Word, as in Daniel where it is said:

The heads and the horns of the beasts are kings or kingdoms (Daniel 7:17, 24; also in Revelation 16:12, 14; 18:3; 19:19; 21:24).

And in this chapter:

The seven heads are seven kings; the five have fallen, and one is, and the other is not yet come. And the beast that was and is not is the eighth king, and is of the seven, and he goeth into perdition. And the ten horns are ten kings, who have not yet received a kingdom; and other things that follow (Revelation 17:10-12).

For if kings were here meant by "kings" it could not possibly be divined by any conjecture what these expressions mean. But when it is known that "kings" signify the truths of the Word and thus the truths of the church, the meaning is plainly evident. Moreover, by the numbers so many truths are not to be understood, but such truths as are signified by the number in the spiritual sense. For if seven truths were signified by the "seven kings," and five truths by "the five kings who have fallen," and ten truths by the "ten kings" and as many "horns," from all this no spiritual sense could in any way result; therefore it must be altogether known that all numbers signify in the Word the qualities of the things which are described.

(Continuation respecting the Fourth Kind of Profanation)

[3] In this kind of profanation are those especially who read the Word and know about the Lord; because from the Lord through the Word are all things holy that can be profaned; things not from that source cannot be profaned. That is said to be profane that is the opposite of what is holy, and that offers violence to what is holy and destroys it. From this it follows that those do not belong to this kind of profanation who do not read the Word and do not approach the Lord, as is the case with the Papists, still less those who know nothing about the Lord and the Word, like the Gentiles. Those who belong to this kind of profanation appear after death at first with a face of human color, around which float many wandering stars; and those of them that had been leaders sometimes appear shining about the mouth. But as they are brought into the light of heaven, the stars and the shining of the mouth vanish, and the color of the face is changed to black, and likewise their garments. But the blackness of these profaners draws something from blue, as the blackness of the other kind of profaners draws something from red, for the reason that the latter profane the goods of the Word and of the church, while the others profane the truths of the Word and of the church. For red derives from the sun its signification of good, while blue derives from the sky its signification of truth.

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.