Bible

 

Daniel 4

Studie

   

1 (H3:31) Kuningas Nebukadnetsar kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!

2 (H3:32) Minä näen sen hyväksi, että minä ilmoitan teille ne merkit ja ihmeet, jotka korkein JumaIa minulle tehnyt on.

3 (H3:33) Sillä hänen merkkinsä ovat suuret ja hänen ihmeensä voimalliset; hänen valtakuntansa on ijankaikkinen valtakunta, ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun.

4 (H4:1) Minä Nebukadnetsar, hyvässä levossa ollessani minun huoneessani, ja kuin kaikki hyvin oli minun linnassani,

5 (H4:2) Näin unta, ja hämmästyin; ja ne ajatukset, jotka minulla olivat vuoteessani sen näyn tähden, saattivat minut murheelliseksi.

6 (H4:3) Ja minä käskin kaikki viisaat Babelista tuoda minun eteeni, sanomaan minulle, mitä se uni tietäis.

7 (H4:4) Niin tulivat edes tähtientutkiat, viisaat, Kaldealaiset ja tietäjät, joiden edessä minä unen juttelin; vaan ei he taitaneet sen selitystä minulle ilmoittaa.

8 (H4:5) Siihenasti että viimein Daniel tuli minun eteeni, joka minun Jumalani nimen jälkeen Belsatsariksi kutsutaan, jolla on pyhäin jumalain henki; ja minä juttelin hänelle unen.

9 (H4:6) Belsatsar, sinä ylimmäinen tähtientutkiain seassa, jolla minä tiedän pyhäin jumalain hengen olevan, ja sinulta ei mitään salattu ole; sano minun uneni näky, jonka minä nähnyt olen, ja mitä se tietää.

10 (H4:7) Tämä on näky, jonka minä nähnyt olen minun vuoteessani: Katso, keskellä maata seisoi puu, joka oli sangen korkia.

11 (H4:8) Se oli suuri ja paksu puu. Sen korkeus ulottui taivaasen asti ja näkyi koko maan ääriin.

12 (H4:9) Sen oksat olivat kauniit, ja kantoivat paljon hedelmää, josta kaikki syödä saivat; kaikki eläimet kedolla löysivät varjon sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla, ja kaikki liha elätti itsensä siitä.

13 (H4:10) Ja minä näin yhden näyn minun vuoteessani, ja katso, pyhä vartia tuli alas taivaasta.

14 (H4:11) Se huusi korkiasti ja sanoi näin: Hakatkaat se puu poikki ja karsikaat oksat ja repikäät lehdet ja hajoittakaat sen hedelmät, että eläimet sen alta lähtisivät pois, ja linnut sen oksilta.

15 (H4:12) Kuitenkin jättäkäät kanto juurinensa maahan, mutta hänen pitää rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolla ruohossa käymän. Hänen pitää makaaman taivaan kasteen alla ja kastuman ja ruokkiman itsensä eläinten kanssa maan ruohoista.

16 (H4:13) Ja ihmisen sydän pitää otettaman häneltä pois ja eläimen sydän hänelle jälleen annettaman; siihenasti että seitsemän aikaa häneltä kuluneet ovat.

17 (H4:14) Se on vartiain neuvossa päätetty, ja pyhäin kanssa puheessa vahvistettu, että elävät tuntisivat Ylimmäisellä vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja antavan ne kellenkä hän tahtoo, ja että hän asettaa kaikkein nöyrimmän ihmisen niiden päälle.

18 (H4:15) Tämän unen olen minä kuningas Nebukadnetsar nähnyt. Vaan sinä Belsatsar sano sen selitys; sillä kaikki viisaat minun valtakunnassani ei taida minulle ilmoittaa sen selitystä; vaan sinä kyllä taidat, sillä pyhäin jumalain henki on sinun tykönäs.

19 (H4:16) Silloin hämmästyi Daniel, joka Belsatsariksi kutsuttiin, hetkeksi aikaa, ja hänen ajatuksensa saattivat hänet murheelliseksi. Mutta kuningas sanoi: Belsatsar, se uni ja sen selitys ei mahda sinua murheelliseksi saattaa. Belsatsar vastasi ja sanoi: Ah minun herrani, tämä uni olkoon sinun vihollisilles ja sen selitys sinun vainoojilles!

20 (H4:17) Se puu, jonkas nähnyt olet, että se suuri ja paksu oli, ja hänen korkeutensa taivaasen ulottui, ja näytti itsensä kaiken maan päälle.

21 (H4:18) Ja sen oksat olivat kauniit, ja sen hedelmiä oli paljo, josta kaikki ravittiin ja eläimet kedolla asuivat sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla:

22 (H4:19) Se olet sinä, kuningas, joka niin suuri ja voimallinen olet; sillä sinun voimas on suuri ja ulottuu taivaasen, ja sinun valtas maailman ääriin.

23 (H4:20) Mutta että kuningas pyhän vartian nähnyt on taivaasta tulevan alas ja sanovan: Hakatkaat se puu poikki ja turmelkaat se. Kuitenkin kanto juurinensa jättäkäät maahan, mutta hänen pitää rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolIa ruohossa käymän ja pitää makaaman taivaan kasteen alla ja kastuman ja itsensä eläinten kanssa kedolla ruokkiman; siihen asti että seitsemän aikaa häneltä kuluneet ovat.

24 (H4:21) Tämä on selitys, herra kuningas, ja tämä on sen Korkeimman neuvo, joka tulee minun herralleni kuninkaalle:

25 (H4:22) Sinä ajetaan pois ihmisten seasta, ja täytyy eläinten seassa kedolla olla, ja annetaan ruohoja syödäkses niinkuin härkäin, ja olet makaava taivaan kasteen alla, ja kastuva, siihenasti kuin seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kellenkä hän tahtoo.

26 (H4:23). Mutta että sanottu on, että kanto kuitenkin juurinensa puulle jäämän pitää, niin sinun valtakuntas pysyy sinulle, koska tuntenut olet taivaan vallan.

27 (H4:24) Sentähden, herra kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni, ja päästä itses synnistäs vanhurskaudella, ja vapaaksi sinun pahoista töistäs laupiudella vaivaisia kohtaan, niin hän sinun rauhas pitentää.

28 (H4:25) Nämät kaikki tapahtuivat kuningas Nebukadnetsarille.

29 (H4:26) Sillä kahdentoistakymmenen kuukauden perästä, kuin hän kuninkaallisessa linnassansa Babelissa käyskenteli,

30 (H4:27) Puhui kuningas ja sanoi: Eikö tämä ole se suuri Babel, jonka minä rakentanut olen kuninkaalliseksi huoneeksi, minun suuren voimani kautta, minun kunniani ylistykseksi?

31 (H4:28) Ennenkuin kuningas nämät sanat puhunut oli, tuli ääni alas taivaasta: Sinulle kuningas Nebukadnetsar sanotaan: Sinun valtakuntas otetaan sinulta pois.

32 (H4:29) Ja sinä ajetaan pois ihmisten seasta; sinun pitää eläinten seassa kedolla oleman. Ruohoja sinun annetaan syödä niinkuin härkäin siihenasti että seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kenelle hän tahtoo.

33 (H4:30) Kohta sillä hetkellä täytettiin sana kuningas Nebukadnetsarissa, ja hän ajettiin pois ihmisten seasta ja söi ruohoja niinkuin härkä, ja hänen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla ja kastui siihen asti, että hänen hiuksensa kasvoivat niin suuriksi kuin kotkan höyhenet, ja hänen kyntensä niinkuin linnun kynnet.

34 (H4:31) Sen ajan perästä nostin minä Nebukadnetsar silmäni taivaasen päin ja tulin jälleen taidolleni, ja kiitin sitä Korkeinta. Minä ylistin ja kunnioitin sitä, joka elää ijankaikkisesti, jonka valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta sukuun.

35 (H4:32) Jonka suhteen kaikki, jotka asuvat maan päällä, ovat luetut niinkuin ei mitään. Hän tekee, kuinka hän tahtoo taivaan sotajoukon kanssa, jotka asuvat maan päällä, ja ei kenkään taida hänen kättänsä estää, eikä hänelle sanoa: Mitäs teet?

36 (H4:33) Silloin tulin minä jälleen taidolleni, ja kuninkaalliseen kunniaani ja jalouteeni ja minun muotooni. Ja minun neuvonantajani ja voimalliseni etsivät minua, ja minä pantiin jälleen valtakuntaani, ja sain vielä suuremman kunnian.

37 (H4:34) Sentähden kiitän minä Nebukadnetsar ja kunnioitan ja ylistän taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä on totuus ja hänen tiensä oikiat; ja joka ylpiä on, sen hän taitaa nöyryyttää.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Apocalypse Revealed # 47

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 962  
  

47. His head and hair were white like wool, as white as snow. (1:14) This symbolizes the Divine love accompanying Divine wisdom in first things and last.

A person's head symbolizes everything connected with his life, and everything connected with a person's life has some relation to love and wisdom. A head consequently symbolizes both wisdom and love. However, because there is no love without its wisdom, nor wisdom without its love, therefore it is the love accompanying wisdom that is meant by a head; and when describing the Lord, it is the Divine love accompanying Divine wisdom. But on the symbolism of the head in the Word, more will be seen in nos. 538 and 568 below.

Since a head means both love and wisdom in their first forms, it follows accordingly that hair means love and wisdom in their final forms. And because the hair mentioned here describes the Son of Man, who is the Lord in relation to the Word, His hair symbolizes the Divine good connected with love, and the Divine truth connected with wisdom, in the outmost expressions of the Word - the outmost expressions of the Word being those contained in its literal sense.

[2] The idea that the hair of the Son of Man or the Lord symbolizes the Word in this sense may seem absurd, but still it is the truth. This can be seen from passages in the Word that we cited in The Doctrine of the New Jerusalem Regarding the Sacred Scripture, nos. 35 and 49. We showed there as well that Nazirites in the Israelite Church represented the Lord in relation to the Word in its outmost expressions, which is its literal sense, as a nazir in Hebrew is a hair or head of hair. 1 That is why the power of Samson, who was a Nazirite from the womb, lay in his hair. The Divine truth similarly has power in the literal sense of the Word, as may be seen in the aforementioned Doctrine Regarding the Sacred Scripture, nos. 37-49.

For the same reason, too, the high priest and his sons were strictly forbidden to shave their heads.

For that reason as well, forty-two of the boys who called Elisha a baldhead were torn apart by two she-bears. Like Elijah, Elisha represented the Lord in relation to the Word. A baldhead symbolizes the Word without its outmost expression, which, as said, is its literal sense, and she-bears symbolize this sense of the Word divorced from its inner meaning. Those who so divorce it, moreover, appear in the spiritual world as bears, though only at a distance. It is apparent from this why what happened to the boys happened as it did.

It was, therefore, also the highest disgrace and a mark of extreme mourning to inflict baldness.

[3] Accordingly, when the Israelite nation had completely perverted the literal sense of the Word, this lamentation over them was composed:

Her Nazirites were whiter than snow, brighter white than milk... Darker than blackness is their form. They go unrecognized in the streets. (Lamentations 4:7-8)

Furthermore:

Every head was made bald, and every shoulder shaved bare. (Ezekiel 29:18)

Shame will be on every face, and baldness on all their heads. (Ezekiel 7:18)

So similarly Isaiah 15:2, Jeremiah 48:37, Amos 8:10.

Because the children of Israel by falsities completely dissipated the literal sense of the Word, therefore the prophet Ezekiel was commanded to represent this by shaving his head with a razor and burning a third part with fire, striking a third part with a sword, and scattering a third part to the wind, and by gathering a small amount in his skirts, to cast it, too, afterward into the fire (Ezekiel 5:1-4).

[4] Therefore it is also said in Micah:

Make yourself bald and cut off your hair, because of your precious children; enlarge your baldness like an eagle, for they have departed from you. (Micah 1:16)

The precious children are the church's genuine truths from the Word.

Moreover, because Nebuchadnezzar, king of Babylon, represented Babylon's falsification of the Word and destruction of every truth there, it accordingly came to pass that his hair grew like eagles' feathers (Daniel 4:33).

Since the hair symbolized that holy component of the Word, therefore it is said of Nazirites that they were not to shave the hair of their head, because it was the consecration of God upon their head (Numbers 6:1-21). And therefore it was decreed that the high priest and his sons were not to shave their heads, lest they die and the whole house of Israel be angered (Leviticus 10:6).

[5] Now, because hair symbolizes Divine truth in its outmost expressions, which in the church is the Word in its literal sense, therefore something similar is said also of the Ancient of Days in Daniel:

I watched till the thrones were thrown down, and the Ancient of Days was seated. His garment was as white as snow, and the hair of His head like pure wool. (Daniel 7:9)

That the Ancient of Days is the Lord is clearly apparent in Micah:

You, Bethlehem Ephrathah, though you are little among the thousands of Judah, yet out of you shall come forth to Me the One to be Ruler in Israel, whose goings forth are from antiquity, from days of old. (Micah 5:2)

And in Isaiah, where He is called Everlasting Father (Isaiah 9:6).

[6] From these passages and many others - too many to cite - it can be seen that the head and hair of the Son of Man, which were like wool, as white as snow, mean the Divine expression of love and wisdom in first things and last. And because the Son of Man means the Lord in relation to the Word, it follows that the Word, too, is meant in its first elements and last. Why else should it be that the Lord here in the book of Revelation and the Ancient of Days in Daniel are described even in respect to their hair?

That hair symbolizes the literal sense of the Word is clearly apparent from people in the spiritual world. Those who have scorned the literal sense of the Word appear bald there, and conversely, those who have loved the literal sense of the Word appear possessed of handsome hair.

The head and hair are described as being like wool and like snow because wool symbolizes goodness in outmost expressions, and snow symbolizes truth in outward expressions - as is the case also in Isaiah 1:18 2 - inasmuch as wool comes from sheep, which symbolize the goodness of charity, and snow comes from water, which symbolizes truths of faith.

Poznámky pod čarou:

1. The Hebrew נָזִיר (nazir) fundamentally means "one consecrated" or "one set apart;" but as a condition of the Nazirite vow was to let the hair grow, by extension a cognate word נֵזֶר (nezer) came to mean also the hair of a Nazirite's consecration, and by analogy, a woman's long hair.

2. "Come now, and let us reason together," says Jehovah. "Though your sins be like scarlet, they shall be as white as snow; though they be red like crimson, they shall be as wool."

  
/ 962  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.

Komentář

 

Nazarites

  

'Nazarites' represent the Lord regarding His divine human, especially His divine natural. 'Nazarites,' in the Israelitish churches, represent the Lord regarding the Word in its literal sense. 'Nazarites' represent the Lord regarding His divine human, and therefore, the person of the celestial church, who is a likeness of the Lord. 'The hair' represents the natural level of that person. When they Nazarites were sanctified, they were to put off their old or former natural self, which they were born into, and were to put on the new self. This is what is signified, 'that when the days were fulfilled, in which they should separate themselves to Jehovah, they should let down the hair of their head, and should put it on the fire beneath the sacrifice.' The state of the celestial self is that he is in good, and from good, he knows all truths. He never thinks and speaks from truths concerning good, still less from scientific ideas concerning good. The order of Nazarites was instituted to represent the conjunction of the external self with the internal, and thus the conjunction of the celestial paradise with the earthly paradise. This conjunction, which cannot be effected in a person, could nevertheless be represented. Therefore, an image of the Lord could be exhibited, who alone conjoined both in Himself. A 'Nazarite' is holy not only regarding his internal faculties, but also in his body.

(Odkazy: Apocalypse Explained 364; Arcana Coelestia 3300)