Joshua 17

Study

           

1 Manassen sukukunta sai sekin arpaosansa, sillä hän oli Joosefin esikoinen. Maakir, Manassen esikoinen, Gileadin isä, sai Gileadin ja Baasanin, sillä hän oli sotilas.

2 Muutkin manasselaiset saivat osuutensa, suvuittain: abieserilaiset, heelekiläiset, asrielilaiset, sekemiläiset, heeferiläiset ja semidalaiset. Nämä ovat Manassen, Joosefin pojan, miespuoliset jälkeläiset, suvuittain.

3 Mutta Selofhadilla, Heeferin pojalla, joka oli Gileadin poika, joka Maakirin poika, joka Manassen poika, ei ollut poikia, vaan ainoastaan tyttäriä; ja nämä olivat hänen tyttäriensä nimet: Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa.

4 Nämä astuivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, ja päämiesten eteen ja sanoivat: "Herra käski Mooseksen antaa meille perintöosan veljiemme keskuudessa". Silloin Joosua antoi heille Herran käskyn mukaisesti perintöosan heidän isänsä veljien keskuudessa.

5 Niin tuli Manasselle, paitsi Gileadin maata ja Baasania tuolla puolella Jordanin, kymmenen osaa,

6 koska Manassen tyttäret saivat perintöosan hänen poikiensa keskuudessa; mutta Gileadin maa joutui Manassen muille jälkeläisille.

7 Manassen raja kulkee Asserista Mikmetatiin, joka on Sikemin itäpuolella; sitten raja menee oikealle Een-Tappuahin asukkaiden tienoille.

8 Tappuahin maa joutui Manasselle, mutta Tappuah, Manassen rajalla, efraimilaisille.

9 Sitten raja laskeutuu Kaana-puroon, puron eteläpuolelle; mutta siellä, Manassen kaupunkien keskellä, olevat kaupungit joutuivat Efraimille. Sitten Manassen raja kulkee puron pohjoispuolelle ja päättyy mereen.

10 Eteläpuolella oleva maa joutui Efraimille, mutta pohjoispuolella oleva maa joutui Manasselle, ja meri on sen rajana. Ja pohjoisessa sen raja koskettaa Asseria ja idässä Isaskaria.

11 Isaskarista ja Asserista joutui Manasselle Beet-Sean ja sen tytärkaupungit, Jibleam ja sen tytärkaupungit, Doorin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Een-Doorin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Taanakin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Megiddon asukkaat ja sen tytärkaupungit, kolme kukkulaa.

12 Mutta manasselaiset eivät kyenneet ottamaan haltuunsa näitä kaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan.

13 Kun israelilaiset sitten voimistuivat, saattoivat he kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta eivät karkoittaneet heitä.

14 Joosefilaiset puhuivat Joosualle sanoen: "Miksi sinä olet antanut minulle perintöosaksi vain yhden arvan ja yhden osan, vaikka minä olen lukuisa kansa, kun Herra aina tähän asti on minua siunannut?"

15 Silloin Joosua sanoi heille: "Jos sinä olet niin lukuisa kansa, niin mene metsäseutuun ja raivaa itsellesi maata sieltä, perissiläisten ja refalaisten maasta, kun kerran Efraimin vuoristo on sinulle liian ahdas".

16 Mutta joosefilaiset vastasivat: "Ei vuoristo riitä meille; ja kaikilla kanaanilaisilla, jotka asuvat tasangoilla, on raudoitettuja sotavaunuja, sekä niillä, jotka asuvat Beet-Seanissa ja sen tytärkaupungeissa, että niillä, jotka asuvat Jisreelin tasangolla".

17 Silloin Joosua sanoi Joosefin heimolle, Efraimille ja Manasselle, näin: "Sinä olet lukuisa kansa ja sinun voimasi on suuri; sinua ei ole jätettävä yhdelle ainoalle arpaosalle,

18 vaan vuoristo on tuleva sinun omaksesi. Koska se on metsäseutua, on sinun raivattava se, ja sen laitapuoletkin tulevat sinun omiksesi. Sillä sinun on karkoitettava kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaat."


Exploring the Meaning of Joshua 17      

Napsal(a) Rev. Julian Duckworth

Joshua 17: The tribe of Manasseh receives the western half of its territory.

The previous chapter (Joshua 16) dealt with the territory given to Ephraim, Manasseh’s younger brother; this one covers the western half of Manasseh (the other half tribe of Manasseh was bound to live across the Jordan).

Interestingly, this chapter mentions many people by name, instead of only describing locations as we’ve seen before. Verses 1 and 2 list all seven of Manasseh’s sons and their families. Then verse 3 mentions Zelophehad, the great-grandson of Manasseh, who had had five daughters, but no sons. When Zelophehad died on the journey through the wilderness, his daughters came to Joshua to claim the inheritance Moses had promised them (see Numbers 27). So, both the sons and daughters of Manasseh’s family received land.

After the area given to Manasseh was outlined, the people of Ephraim and Manasseh came to Joshua and complained that they deserved more land, because of their important standing among the tribes of Israel (verse 14). They claimed that they had been specially blessed, and should receive much more.

Joshua told them that if they were such a great people, they should go to the forest country and seize land from the Perrizites and the giants living there. The people were not pleased, and told Joshua that the Canaanites who still roamed there were strong, and had chariots of iron. Even so, Joshua told them again to cut down the wood and use it, because they would eventually be able to drive out the Canaanites.

The spiritual meaning of this story is all about the relationship between good and truth. Again, there are many names to indicate the geography of the area of “West Manasseh”, and the meaning of these names very often links in with the spiritual meaning of the tribe. Beyond that, the specific area in Canaan given to a tribe is spiritually important. Ephraim and Manasseh are right in the middle of the land because they stand for truth and good, for truth leading to good, for good coming from truth.

The story about Zelophehad’s five daughters also relates to the place of truth and good. This is because sons stand for truths, often for truths which fight for us during our temptations, while daughters stand for the good in our spiritual life which bears ‘children’ (see Swedenborg’s work, Arcana Caelestia 8993 [3,4]).

Verses 5 and 6 describe this union of good and truth very beautifully: “Ten portions were given to Manasseh because the daughters of Manasseh received an inheritance among his sons; and the rest of Manasseh’s sons had the land of Gilead.” It is worth noting here that the spiritual meaning of the number ‘ten’ has to do with wholeness, and also ‘remains,’ or memories, which the Lord imparts to us when we are very young (Arcana Caelestia 4638).

When the people of Ephraim and Manasseh complained to Joshua, it is much like us wanting our spiritual life to be easy. We want it to be something given to us, and not something which we will need to work on and even fight for in ourselves.

Finally, the meaning of using wooden chariots to fight the Canaanites means to fight from our love of what is good. This is because wood corresponds to good, since it is alive and has grown. ‘Iron’ here stands for the harshness of truth without any good, which appears invincible, but in reality is weaker than the power of goodness and love (Arcana Caelestia 426[3]).

    Studovat vnitřní smysl

Přeložit: