Tuomarit 17



1 Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltä Miika.

2 Hän sanoi äidillensä: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä, jotka sinulta otettiin, joiden tähden sinä kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tykönäni, minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: siunattu olet sinä, minun poikani, Herralle.

3 Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun kädestäni poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle sen jällensä.

4 Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.

5 Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.

6 Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille näkyi hyväksi.

7 Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.

8 Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän joutuis. Ja kuin hän tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,

9 Kysyi Miika häneltä: kustas tulet? Leviläinen vastasi: minä olen Leviläinen Betlehemistä Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minä parhain taidan.

10 Miika sanoi hänelle: olen minun tykönäni. Sinun pitää oleman minun isäni ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiä ja määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni hänen kanssansa.

11 Ja Leviläinen rupesi olemaan sen miehen tykönä, ja hän piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.

12 Ja Miika täytti Leviläisen käden, että hän oli hänen pappinsa, ja hän asui Miikan huoneessa.

13 Ja Miika sanoi: nyt minä tiedän Herran minulle hyvää tekevän, että minulla on Leviläinen pappina.

Exploring the Meaning of Tuomarit 17      

Napsal(a) Rev. Julian Duckworth

The Story of Micah’s Idols

In this chapter, the story moves from the various judges of Israel to an anecdote that illustrates the overall worsening spiritual situation in the land. The people turn from the Lord and do more and more wrong among themselves. The last verse of the book of Judges is very telling, “In those days there was no king in Israel; everyone did what was right in their own eyes.” The same words come in the present chapter, in Judges 17:6.

In this story, a man named Micah (not to be confused with the prophet Micah) took a lot of silver money from his mother. He confesses that he did this, and returns the money to her. She says, “May you be blessed by the Lord, my son!” She finds a silversmith to melt down the silver money to make an idol which gets set up in their house. One of Micah’s sons is then appointed as the priest to serve this idol.

The spiritual meaning of this is that an idol of any kind is a falsifying of our own worship and sense of the Lord. An idol is a ‘thing’ in a ‘place’, vested with power, whereas our worship and sense of the Lord is that he is fully everywhere and in everything. (Arcana Caelestia 3479, 3732) The essence of idolatry is that it emphasises external forms with no attention to the place and purpose of internal forms and realities. Our ‘idols’ can be whatever we love or desire or feel is important to us, over and above the Lord.

The story then shifts to a wandering Levite, a priest of Israel, who came from Bethlehem in Judah, and is looking for any place to stay. Israel had appointed six cities for Levites to live in, but this Levite is a wanderer. He eventually meets Micah, who takes him into his house and makes him a paid priest. Micah feels important because of this development.

This part of the story depicts the decline of Israel from its worship of the Lord to a state of allowing anything to be done if it seems right in someone’s eyes. The Levite is a trained priest, trained in the law of Moses, someone who should know the commandments of the Lord and also their prohibitions. This Levite is ‘looking for a place to go to’ which describes his apparent falling away from true priesthood. (See the description in Apocalypse Explained 444, about the Levites, and in Doctrine of Life 39 about priests.)

As well as indicating the extent of the spiritual fall of Israel into idolatry and wrong practices, this chapter representatively describes our own scope for moving away from a genuine worship of the Lord into a worship of ourselves and of the world, and the change that comes within us in doing this. It often changes very gradually and inexorably so that it is imperceptible even to ourselves. This is a danger, and the reason for our self-examination and vigilant care.

The name Micah means, “Who is like Jehovah God?” which is an ironical name for someone who turns away from God to substitute an idol made from silver money, in a completely false worship. In genuine repentance, we may ask, “Who is like Jehovah God?” implying that no one is like God, including ourselves, because we are all involved in wrong feelings, thinking and actions, and we know our need of and dependence on the Lord. (Apocalypse Revealed 531)

It is important to note the mother’s first words, “May you be blessed by the Lord, my son!” saying this for his confession and return of the money. She begins her part in the story with the truest of statements, i.e. that the Lord wants to bless us, even while she may just be glad to have all her money back.

“Silver” in the Word can mean truths, truths of faith and truth of good, but in an opposite sense, when used dishonestly, it means falsities. (Arcana Caelestia 1551)

    Studovat vnitřní smysl

SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)