Joshua 7

Study

           

1 Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.

2 Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.

3 Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.

4 Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.

5 Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.

6 Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.

7 Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!

8 Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?

9 Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?

10 Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?

11 Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.

12 Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.

13 Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.

14 Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.

15 Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.

16 Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.

17 Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.

18 Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.

19 Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.

20 Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.

21 Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.

22 Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.

23 Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.

24 Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.

25 Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.

26 Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti.

  

Exploring the Meaning of Joshua 7      

Napsal(a) New Christian Bible Study Staff and Rev. Julian Duckworth

Joshua 7: The defeat at Ai, and the sin of Achan.

This chapter opens with the statement that Israel had sinned at Jericho, because an Israelite named Achan had kept something for himself, against the Lord's commandment. (But Joshua doesn't know this yet.)

The great victory at Jericho was quickly followed by an embarrassing defeat at Ai. The Israelites hadn't expected much difficulty in taking Ai, and sent just a few thousand men to attack it. They were routed.

Spiritually, we might say that pride goes before a fall, but more specifically, in the work of our regeneration we are never to rest on our laurels, but to always stay alert to each situation and how we are internally handling it. (Apocalypse Revealed 158)

Understandably, Joshua pours out his heart to the Lord, wondering why they have even crossed over the Jordan to simply be destroyed. The Lord tells him that their defeat at Ai was because Israel sinned by taking some of the forbidden things of Jericho. The Lord explains how to put this right, by identifying the wrongdoer and destroying him and his family.

Note the weakness of Joshua (as earlier also with Moses at times) when things go wrong and he feels confused, full of doubt, hurt and afraid. When things go well, we go well; when things go badly, we tend to go to pieces. And we ask, “Why? Why this, why me, why now?”

The Lord’s answer is a command, “Get up! Why are you lying on your face?” This is a pretty plain meaning: The Lord wants us to use such setbacks to be able to go forward, seeing the problem as a challenge and an opportunity and learning point.

Joshua is told to find the source of the wrong and the defeat. From all the tribes, one tribe will be selected by the Lord. From all its families, one family will be chosen. From all its households, one household will be chosen, and from that household, one man will be chosen. And Achan was the man and he is brought out. (Arcana Caelestia 5135)

This drawing-by-lot is a remarkable picture of our spiritual self-examination. We’re told that to make our general confession of ‘having done what we should not have done’ is almost worthless because we are likely to just carry on the same afterwards. (Arcana Caelestia 8390) Our personal inventory must be specific. What kind of thoughts have I been allowing myself recently? What did that make me feel in my heart? Did I welcome it or want nothing to do with it? It’s a kind of pinpointing, and it leads us to Achan, whose name in Hebrew means ‘trouble’ and ‘troubler’. (The New Jerusalem and its Heavenly Doctrine 164)

Achan, discovered, doesn't hide or deny his wrongdoing but openly admits that he has sinned against the Lord. He'd seen a beautiful garment, much silver, and a chunk of gold, and took them, and hid them in the earth in the middle of his tent. He confesses and indeed, his confession is transparent. So must our confession be when we see things in ourselves that go against the Lord’s truths and ways. They bring forth his stolen goods from his tent.

Then, in a comprehensive way, Joshua took everything Achan owned in its entirety, including the stolen goods, to the Valley of Achor (a name again meaning ‘trouble’) and stoned him and all his family and burned them with fire and raised a heap of stones over it all. This, to us, might well sound like a brutal and an unwarranted punishment.

Spiritually, the Lord does not punish us, ever. Rather, he commands that we turn from our evils, and suffer the consequences if we don't. The Lord does this to help and encourage us to stop following our own way and to commit ourselves to following and living His way. We can only conquer Canaan, representing heaven, when we do this. (Arcana Caelestia 8622)


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)


Přeložit: